Ajanviete

Hopeakylkinen kirjolohi on veden viljaa komeimmillaan. Kuva: Jarkko Kotilainen

Koukusta lautaselle – katso videolta, miten lohisoppa tehdään alusta loppuun!

Kävimme Laakajärven selkosella ottamassa selkoa Aaken kermaisesta kalasopasta ja sen valmistamisesta lammen ääreltä lähtien.

Kesän saderintamasta ei tunnu olevan muistoakaan, kun elokuinen lauantaipäivä loistaa kirkkauttaan. Pieniä syksyn tuulia ilmassa kuitenkin tuntuu olevan.

Sotkamon eteläkärjessä sijaitsee Jarkko Kotilaisen perheen Korpikorsu-erämatkailuyritys. Matka-ajoa kestää Vuokatista vajaan tunnin verran, mutta sen arvoista on korpimaan rikkumaton rauha.

Tällä kertaa emme kuitenkaan ole yritysporukan tykypäivillä savusaunomassa, eräretkellä Laakajärven metsissä tai viettämässä iltaa maan sisään rakennetuissa jykevissä majoitustiloissa, vaan tähtäimessä on viereinen Pirneslampi ja siellä väijyvät jalokalat.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Korpikorsun alkuperäisidea on peräisin näyttelijälegenda Aake Kallialalta, joka on Kotilaisen hyvä ystävä vuosien takaa. Kotilainen mainitsi hänellä olevan hallussaan Aaken kermaisen kalasopan resepti, joten sehän piti lähteä selvittämään, miten sujuu kirjolohen matka koukusta lautaselle.

Haaviin jää hyvän kokoinen lohi, josta riittää kalakeittotarpeiksi. Kuva: Jarkko Kotilainen

Lähdevetisen, kirkkaan Pirneslammen pinnan alla hopeakyljet säihkehtivät auringonvalossa.

Virvelin siimaan on uistimen sijaan viritelty koho ja koukku. Syötiksi laitetaan kalanruokapelletti ja heitetään muutama samanlainen lampeen.

– Nämä alkavat kohta olla parempia kuin meidän ihmisen ruuat, Kotilainen naurahtaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Vedenalainen kuhina alkaa välittömästi ahnaiden kalojen kinastellessa herkuista.

– Pari tai kolme sekuntia annat sen mennä. Sitten nostat ja heität taas uudestaan, Kotilainen neuvoo kalastajaa.

Lohisoppatarpeet onnistuvat välillä keljuilemaan kalamiehelle ja nappaavat raksun koukusta, mutta kovin montaa heittoa ei tarvita, kun koho viimein nykäistään pinnan alle.

Kirjolohella on puhtia pyrstössään.

Kun kala nappaa kiinni, on vapa nostettava pystyyn, ja alkaa väsytystaistelu. Kirjolohella on puhtia pyrstössään. Liukasotteinen kala vaihtaa silmänräpäyksessä suuntaansa kalastajan kontrollista huolimatta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Voimiensa tunnossa eväkäs saattaa potkaista itsensä metrin korkeuteen yläpuoliseen maailmaan.

– Älä päästä laiturin alle, muuten se karkaa! Kyllä se sieltä vielä saadaan ylös.

Haavimiehen on hyvä olla kaksin käsin vartomassa pintaan nousevaa mötkylää.

– Se on siinä!

Haaviin jää Kotilaisen harjaantuneen silmän arvioima 1,5–1,8 kilon kirjolohi. Tainnutuksen ja kuvaushetken jälkeen siirrymme rantaan fileoimaan.

Fileoinnissa ja perkaamisessa tärkein väline on hyvin terävä veitsi. Kuva: Niko Kemppainen

Kaikkein tärkein kalankäsittelijän väline on veitsi. Ja varsinkin hyvin terävä sellainen, tylsällä puukolla perkaaminen näyttää pikemminkin teurastukselta.

Ensin kala verestetään.

– Kitusista auki vaan, sieltä tulee verta, mitä nyt vähänkin tulee.

Sitten alkaa perkaaminen ja katsotaan, mitä kala on syönyt. Vatsa avataan siistillä viillolla, hopeainen väri väistyy punahehkuisen lihan tullessa näkyviin.

– On aika mukavasti kyllä rasvaa. Tämmöinen kala elää talven yli ihan reippaasti, Kotilainen sanoo.

Peratessa kalasta poistetaan sisäelimet ja kidukset. Limat ja veret on myös hyvä huuhdella tai pyyhkäistä talouspaperilla ennen fileerausta.

Viilto alkaa kalan päästä ja veitsi viedään selkäruotoa myöten pyrstöön asti. Kala käännetään ja suoritetaan toimenpide toiselle kyljelle. Samanlaisilla siistillä vedoilla fileestä poistetaan nahka, jolloin tarvitaan kaveriksi kalapiikkiä.

– Minäkään en nyt mikään ekspertti tässä ole, mutta kyllähän tämä tulee tehtyä.

Sisäelimiä ja kiduksia lukuunottamatta lohesta käytetään kaikki muut osat. Perkeistä, eli selkäruodosta, päästä ja nahasta saa mainion liemen soppaa varten.

Sopan voi maustaa oman maun mukaan. Sitruunasta saa mukavaa raikkautta, tillistä väriä ja makua. Kuva: Niko Kemppainen

Korpikorsun keittiössä potut ovat jo kiehumassa. Liemi keitetään kasaan vedestä, perkeistä, mausteista ja kasviksista. Valmista lientä tulee yleensä sen verran, että sitä voi pakastaakin jatkokäyttöä varten.

– Haluan laittaa aina maustepippurit liemeen, niin ei tarvitse keitossa niitten kanssa syljeksiä, Kotilainen kertoo.

Liemi kaadetaan siivilän läpi valutettujen perunoiden päälle. Perunat saavat olla hieman puoliraakoja, sillä sekaan pilkotut sipulitkin pehmennetään kiehauttamalla.

Pääraaka-aines, eli fileestä kuutioitu lohi heitetään joukkoon.

– Pistän myös pikkuisen kylmäsavulohta sekaan. Se antaa pienen savun maun soppaan.

Tillistä saa maun lisäksi pirteän vihreää väriä ja raastetusta sitruunankuoresta mukavaa raikkautta. Oleellinen osa Aaken lohisoppaa on loraus vispikermaa sekä valkoviini.

– Sitten laitetaan pikkuisen lämpöä – ei kiehauteta, koska siinä on kermaa. Muuten tahtoo nousta rasva pintaan.

Soppa maustetaan valkopippurilla, sekoitetaan ja lisätään makuja maun mukaan. Kotilainen käyttää muun muassa maustepippurisuolaa.

Aaken kermaisen kalasopan tärkeä ainesosa on luonnollisesti loraus vispikermaa. Kuva: Niko Kemppainen

Kalasoppa on mukavin syödä saman rannan läheisyydessä, mistä tykötarpeet on narrattu.

Lohesta on tullut suussasulavan pehmeää. Suolan määrä on kaiken a ja o, jottei keitosta tule liian tuimaa. Sitruunasta ja valkoviinistä kermainen liemi saa mukavan raikkaan vivahteen.

Kylkiäisenä menee tietenkin ruisleipä, jonka päälle sipaistaan paksu kertuus voita.

– Hyvä ystäväni Sakari Kuosmanen sanoo aina, että voeta pittää laettoo leivälle niin paljon, että nenä eillään työntää, Kotilainen lohkaisee.

Palanpainikkeesta onkin sitten enemmän vaihtoehtoja. Jotkut tykkäävät valkoviinistä, toiset pärjäävät vedellä.

– Itse kun olen maaseudulta kotoisin, sitä on polvenkorkuisesta asti juotu maitoa, Kotilainen toteaa keittoa hörppiessään.

Sen verran tuli valmista keittoa, että santsattavaakin jäi ja syötävää vielä seuraavaksi päiväksi.

Ruokajuomana toimii raikas vesi ja kylkiäisenä paksulti voilla sipaistu ruisleipä. Kuva: Niko Kemppainen

Ruuan päälle pitää ottaa puhelu itse reseptin laatijalle, korsukenraali Aake Kallialalle ja kiittää hyvästä ohjeesta.

– Joo? kuuluu tuttu, tumma ja vahva ääni langan toisesta päästä.

Näyttelijä kuuluu olevan mielissään, että soppa maistui. Miten on Kalliala reseptin kehitellyt?

– Ihan omasta päästä, kokeilemalla. Enhän minä edes muista, mikä se resepti on, mutta sen muistan, että hyvää se oli, Kalliala nauraa.

Videolla Korpikorsun Jarkko Kotilainen opastaa kalasopan laatimisessa koukusta lautaselle:

Videon editointi: Niko Kemppainen

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä