Ihmiset

Kainuulaista kulttuuria ja kulinarismia – paikallisella makumaailmalla on potentiaalia matkailun saralla

Kainuun kirjamessujen yhteydessä pääsi maistelemaan paikallisia makuja. Kaisa Lukkari näkee kainuulaisen ruokamatkailun kehittämisessä suurta potentiaalia.

Kaisa Lukkari kertoo paikallisen ruokamatkailutuotteen kehittämisen olleen hänen sydämenasiansa jo vuosia. Pari vuotta sitten Veikko Huovinen -seuran taholta tuli ehdotus, voisiko sotkamolaiskirjailijan tuotantoa käyttää ruokatuotteen kehittämisessä.

Lukkari laati ensimmäisenä näyttötyönään kaksi vuotta sitten Taste of Kainuu -menun, joka suunniteltiin Huovisen makumieltymysten mukaan kainuulaisista antimista. Ruokailua isännöi itse Havukka-ahon ajattelija, korpifilosofi Konsta Pylkkänen.

Lähtökohtaisesti jo tuolloin menu rakennettiin lähiruuan ja kainuulaisten pienyrittäjien ympärille.

Marraskuussa oli Sotkamon vuoro isännöidä Kainuun kirjamessuja Naapurinvaaran Huvikeskuksessa. Visiona oli yhdistää kirjallisuustapahtumaan myös paikallista ruokakulttuuria. Lukkarille tarjoutui mahdollisuus laatia tarinallistettu maistelumenu-tapahtuma matkailupalvelujen ammattitutkintonsa päättötyönä.

Lukkari toteaa, että kirjallisuus- ja ruokamatkailu tukevat hyvin toinen toistaan.

– Käsi kädessä niistä tulee isompi ja erikoisempi kokonaisuus – elämys. On helppo tuoda kainuulaisuutta esille, kun ruuan lisäksi on kirjallisuus rinnalla.

Luonnollisesti Sotkamossa pidettyjen kirjamessujen ruokatapahtumankin inspiraationa oli Veikko Huovisen tuotanto. Lukkaria oli jo pitkän aikaa kiehtonut Hamsterit-romaani, jossa päähenkilö varautuu talvea vasten täydentämällä varastojaan paikallisista luonnonantimista. Tarina sopi täydellisesti kirjamessujen maistelumenun raameiksi.

Maistelijat pääsivät kokemaan muun muassa Kainuun rönttösen tatti-kantarellisalaatilla. Kuva: Sotkamon kunta

Yli sinisten vaarojen -niminen maistelumenu onnistui Lukkarin mukaan yli odotusten, menua kävi maistelemassa lähes 200 makumatkailijaa. Paikalliset yritykset ja yrittäjät lähtivät mielellään mukaan ja ymmärsivät hyvin, mitä Lukkari ajoi menun teemalla takaa.

– Sydämenasiani perinteen ja juurien lisäksi on se, että saisin alueen pienyrittäjille buustia kaiken koronaharmin jälkeen. Heidät on vedetty niin tiukille tuottamisen ja yrittämisen tiimoilta, että oikeasti tuntui pahalle, Lukkari luonnehtii.

Mukaan lähtivät Haapalan panimoravintola, Marjex Oy, juustoleipämestari Mirja Kyllönen, Männikkölän tila, Vuokatin viini, Teehuone Tsaikka, Kaesan kotileipomo sekä Leipomo- ja kondiittoriliike Pekka Heikkinen. Kaikkien tuotteet tulivat 60 kilometrin säteeltä.

– Ylpeänä sain olla kertomassa asiakkaille, mistä mitäkin makuja tulee ja mitä yrityksiä tuotteiden takana on, Lukkari sanoo.

Lukkari kertoi asiakkaille makuelämysten lomassa Hamsterista ja talveen varautumisesta, kainuulaisista juurista ja perinteistä.

Puhtaat raaka-aineet lähialueelta veivät maistelijat ylhäältä vaaroilta alas sinisille järville ja okrankeltaisille pelloille.

– Kyselin, että maistoivatko he luonnon moninaisuuden ja kainuulaisuuden. Ei tullut yhtään ei-vastausta, Lukkari naurahtaa.

Lukkari toteaa, että kainuulaiset ovat vanhastaan olleet hieman vaatimattomia, mitä paikalliseen ruokakulttuuriin tulee.

– Haluan tehdä työtä ruokakulttuurin nostamisen ja ruokamatkailun edistämisen eteen, että me osattaisiin tulla taas ylpeiksi siitä mitä meillä täällä on. Ja osaisimme tuoda ruuan kautta esille sitä, keitä me ollaan.

LC Sapsottaret olivat tarjoilemassa tapahtumassa, joka järjestettiin Naapurinvaaran Huvikeskuksessa. Kuva: Sotkamon kunta

Kainuulaisen ruokakulttuurin valtteina ovat lähiruuan puhtaus, vastuullisuus, monipuoliset maut sekä paikalliset juuret ja vahva identiteetti.

Sotkamo ja Vuokatti ovat matkailualueena yksi maan kärkikohteita, ja aktiviteetteja riittää etenkin liikunta- ja luontomatkailun puolella. Ruokapuolta kannattaisi Lukkarin mukaan rakentaa yhdeksi matkailun kärkituotteeksi, sillä matkailija päättää matkakohteen joskus jopa ruoka edellä.

– Ruokailukokemuksen avulla ihminen kokee pääsevänsä alueen identiteettiin mukaan ja oppii alueelle ominaisia tapoja. Se on tärkeä osa-alue kaikessa matkailussa.

Lapille leimaa antava perinneruoka on poro eri muodoissaan. Minkä Lukkari nostaisi erityiseksi kainuulaisen ruokapöydän antimeksi?

– Maaseudun perusriistaliha kautta vuosisatojen on ollut hirvi. Hirvikäristys myy kuin häkä, kun se on paikallista – eikä saksanhirveä pakastealtaasta. Lammas on myös hyvin kainuulaista, palvilihakeitto on meidän perinneruokia. Lisäksi riistalinnut kuuluvat meidän perinteiseen ruokamaailmaamme.

Paikallinen ruokakulttuuri, perinteet ja juuret ovat Kaisa Lukkarin sydäntä lähellä. Kuva: Juhani Ronkainen

Lukkari näkee, että kainuulaisella ruualla olisi mahdollisuus päästä esille myös laajemmin. Tarinallinen Yli sinisten vaarojen -menu taipuisi hyvin myös esimerkiksi toisen kirjailijan mukaiseksi.

– Ihanaa olisi laatia tämmöinen isommassa mittakaavassa, tai tehdä ruokatapahtuma kainuulaisen lähiruuan ja ruokakulttuurin ympärille. Yhteisöllisyys vain korostuu tapahtumissa, missä ruoka on yhdistävä tekijä.

Huovisen kirjallisuudesta käy vahvasti ilmi, että kirjailija oli hyvän ruuan ystävä, niin kainuulaisten aromien kuin hienostuneempien makujen. Viimeistään hänen romaaninsa Lampaansyöjät (1970) toi rosvopaistin suuremman yleisön tietoisuuteen.

Lukkari vihjaa, että ruokamatkailun osalta Huovisen ja rosvopaistin ympärillä on jo meneillään seuraava kehitystyö.

– Katsotaan, mitä ensi kesänä päästään maistelemaan!