Urheilu

Hiihtäjä Eevi-Inkeri Tossavainen pitää tavoitteet hyvässä suorituksessa eikä sijoituksissa

Hiihtäjä Eevi-Inkeri Tossavainen on oppinut, ettei muiden mielipiteiden tule antaa vaikuttaa omaan hiihtosuoritukseen.

Tammikuun lopussa Sotkamossa opiskeleva Eevi-Inkeri Tossavainen voitti kultaa maastohiihdon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa Kanadan Whistlerissä.

Huippuonnistumista hän oli odottanut jo muutaman vuoden ajan. Kaikki kisasuoritukseen vaikuttavat tekijät, kuten suksivalinta, voitelu ja päivän vireystila, osuivat lopulta kohdalleen useamman haastavan kauden ja sairastelua sisältäneiden jaksojen jälkeen.

– Onnistuminen tuli oikeassa kisassa ja oikeaan aikaan. Itse ajattelin silloin, että tästä se ura vasta alkaa, Tossavainen kuvailee.

Tossavaisen hiihtotaival alkoi lapsuuden Hippo-hiihdoista ja Savonlinnan hiihtoseuran hiihtokoulusta. Tosin pienempänä laji ei ollut hänelle yhtä rakas kuin nykyään.

– Muistan hyvin monta kertaa, kun olimme perheen kanssa hiihtämässä, ja se oli minusta ikävää. Jäin hankeen istuskelemaan ja sanoin muille, että hiihtäkää te vain, minä odotan tässä, hän naurahtaa.

Mieli muuttui vuonna 2015, kun hän aloitti valmistautumaan Hopeasompakisoihin itsensä yllättävällä innolla. Hiihto lähti rullaamaan ja harjoittelu alkoi tuntua helpommalta.

Sotkamo tuli tutuksi yläkoululeireiltä, ja Tossavainen muutti paikkakunnalle vuonna 2019 käytyään yläasteensa Ruotsin puolella. Hän opiskelee lukiossa neljättä vuottaan, ja keväällä vuorossa olivat viimeiset ylioppilaskirjoitukset. Kun ylioppilaslakki on painettu päähän, saa koulukäynti jäädä hetkeksi.

– Hiihtoa ennemmin kuin opiskelua, Tossavainen kertoo suunnitelmistaan.

Urheilijana hiihtäjä Eevi-Inkeri Tossavainen kuvailee itseään määrätietoiseksi: hän on valmis tekemään töitä tuloksia saavuttaakseen. Kuva: Viivi Seppänen.

Huippu-urheilijaksi Tossavainen on halunnut tulla pienestä pitäen, vaikka sitä ei ole kehdannutkaan aina ääneen sanoa. Ammattihaavetta on joutunut myös selittelemään muille.

Urheilijana hän kuvailee itseään määrätietoiseksi: hän on valmis tekemään töitä tuloksia saavuttaakseen. Tulevaisuudessa tavoitteet siintävät neljän vuoden kuluttua olevissa MM-kilpailuissa sekä vuoden 2030 olympialaisissa.

– Niistä kisoista jos olisi mitali kotiin tullessa, voisi olla oikein tyytyväinen, hän tuumaa.

Pitkän tähtäimen tavoitteet vaativat Tossavaisen mukaan jatkuvaa perusharjoittelua ja periksiantamatonta päämäärätietoista työtä. Määrällisesti hän harjoittelee parikymmentä tuntia viikossa: treeniohjelmaan kuuluu talvisin hiihtoa, voimaharjoittelua ja juoksua, kesäisin mukaan tulevat muun muassa rullahiihto, sauvarinteet ja pyöräily.

– Perustekeminen ei nykyisestä varmasti kovin paljoa muutu. Toki harjoittelun pitää koventua, mutta itse perusasiat eivät muutu mihinkään.

"Toisaalta on parempi, että näin nuorten sarjoissa tulee haasteita eikä vasta sitten, kun siirryn aikuisten sarjoihin."

Tossavainen on tehnyt yhteistyötä koko lukioaikansa Vuokatti–Ruka Urheiluakatemian valmentaja Ville Maunukselan kanssa, joka on toiminut myös hänen henkilökohtaisena valmentajanaan kuluneet kolme vuotta.

Tossavaisen mukaan heillä on Maunukselan kanssa hyvä keskusteluyhteys. Neuvotteluja tosin käydään välillä lepopäivien määrästä: Tossavainen kuvailee valmentajaansa järjen ääneksi, joka hillitsee hänen omaa harjoitteluintoaan.

– Aina ei ehkä alkuun olla samoilla linjoilla, mutta oikein hyvin löydetään keskustelujen kautta molempia tyydyttäviä ratkaisuja.

Lukion alkuvuosina erilaiset terveysmurheet aiheuttivat muutaman haastavamman harjoitteluvuoden, ja harjoittelua jouduttiin muuttamaan suunnitelmista muun muassa selkäongelmien vuoksi. Vaikka vastoinkäymiset harmittivat, Tossavainen kertoo saaneensa niistä paljon oppia tulevaan.

– Toisaalta on parempi, että näin nuorten sarjoissa tulee haasteita eikä vasta sitten, kun siirryn aikuisten sarjoihin. Sitten olisi vähän valmiimpi, ja jos tulee samantyyppisiä tapauksia, uskaltaa jättää niitä harjoituksia ja kisoja väliin.

Hän kertoo keränneensä itselleen liikaa paineita kilpailuista, joista ei tullut haluttua menestystä. Henkisellä puolella on tehty paljon töitä paineiden selättämiseen. Vaikka kilpailut ovatkin hänelle tärkeitä, hiihto ei ole ainoa asia elämässä.

Tossavaisen mukaan nuorten urheilijoiden pitäisi saada enemmän apua siihen, että opittaisiin hallitsemaan paremmin urheilun psyykkistä puolta. Hän itse pyrkii tekemään kisoihin omia tavoitteitaan, jotka eivät ole sidonnaisia sijoituksiin.

– Enää tulokset eivät määritä ihmisarvoa. Olen ymmärtänyt, että on enemmän vaikutusta sillä, mitä itse ja minulle läheiset ihmiset ajattelevat, hän sanoo.