Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Lasten ei kuulu joutua pelkäämään väkivaltaa

Tällä viikolla on uutisoitu kahdesta suomalaisessa koulussa tapahtuneesta väkivallanteosta. Tiistaina 16-vuotias poika puukotti kolmea tyttöä koulussa Pirkkalassa. Seuraavana päivänä alle 12-vuotias oppilas vahingoitti ikätoveriaan teräaseella koulussa Hämeenlinnassa.

Väkivallanteko etenkin koulussa herättää pelkoa, suuttumusta ja surua. Se herättää ennen kaikkea kysymään: mitä jäi tekemättä, ennen kuin oli jo liian myöhäistä?

Pirkkalan tapaukseen liittyen sosiaalisessa mediassa on kiertänyt puukottajan tekemä manifesti, jossa hän kertoo suunnitelmastaan. Manifestin mukaan hän halusi puukottaa nimenomaan tyttöjä.

Ajatus heidän puukottamisesta tuntui miellyttävämmältä kuin poikien.

Naisvihamielisyyden kasvu nuorten keskuudessa on erityisen huolestuttavaa. Internetin keskustelupalstat, peliyhteisöt ja somealustat voivat pahimmillaan ruokkia misogyynisiä ajatuksia ja oikeuttaa väkivaltaista käytöstä.

Naispuolinen toimittajamme julkaisi henkilökohtaisella sometilillään muistutuksen, ettei koulupuukottajan manifestille tai muille sisällöille tule antaa lisänäkyvyyttä jakamalla niitä edelleen eikä naisvihaa tule hyväksyä. Toimittajan saama ensimmäinen vastaus anonyymiltä tililtä oli vähättelevä ja solvaava. Tämä pieni esimerkki kertoo ilmiön todellisuudesta.

Jokainen väkivallanteko toista ihmistä kohtaan on osoitus siitä, että yhteiskunta on epäonnistunut jossain.

Taustalla on syvempi yhteiskunnallinen ongelma, jonka oireet näkyvät väkivaltaisena käytöksenä toisia kohtaan. Lasten ja nuorten pahoinvointi ei ole uusia asia, mutta se on saanut uusia synkempiä muotoja.

Päävastuu lasten kasvatuksesta on totta kai vanhemmilla, mutta heitä ei saa jättää yksin. Päättäjien on tehtävä kaikkien elämästä turvallisempaa, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajia täytyy olla tarpeeksi ja hyvinvointiyhteiskunnan on kyettävä puuttumaan somessa rehottavaan vihapuheeseen.

Jokainen väkivallanteko toista ihmistä kohtaan on osoitus siitä, että yhteiskunta on epäonnistunut jossain.

Hädässä oleville nuorille täytyy olla tarjolla ennaltaehkäisevää apua ja siihen täytyy olla olemassa resursseja. Jos esimerkiksi vähennetään rahaa nuorten kriisipuhelimista, se voi heikentää nuorten pääsyä tukeen ja apuun vaikeissa elämäntilanteissa. Tämä voi johtaa siihen, että nuoret jäävät yksin kasvavien ongelmien kanssa ja että kriisit pahenevat.

Aiheen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi tämä artikkeli on luettavissa ilmaiseksi.