Ihmiset

Lumentekijäin valtakunnassa – yksinkertaisuudessaan lumettamiseen tarvitaan vain vettä, ilmaa ja sähköä

Yksinkertaisuudessaan laskettelurinteiden lumettamiseen tarvitsee vain vettä, ilmaa ja sähköä. Kokonaisuus vaatii myös pakkasta, tehokasta lumetusjärjestelmää sekä asiansa osaavaa henkilökuntaa.

Vielä marraskuun lopulla lumitilanne Sotkamossa on vähänlaista. Vuokatinrinteiden lumetus on käynnistynyt, ja sen kyllä huomaa. Siinä missä ympäröivä metsä hohkaa harmautta, korkeuksia tavoitteleva Vuokatti kohoaa maisemasta puhtaanvalkoisen lumen kuorruttamana.

Vuokatinrinteiden huoltohallilla sijaitsee lumetusjärjestelmän valvontapiste. Lumetuksesta vastaava Jari-Pekka Korhonen esittelee tietokoneen näytölle päivittyvää dataa.

Rinnekoneen tietokone kerää jatkuvasti tietoa lumensyvyydestä SNOWsat-järjestelmään. Mitä paremmat rinnepohjat ovat, sitä vähemmällä keinolumella selvitään.

– Jos on 40 senttiä tiukkaa tykkilunta ja siihen tulee luonnonlumi päälle, sillä kyllä yleensä pärjää, Korhonen kertoo.

Tietyissä paikoissa, kuten jyrkänteissä kulutus on kova.

– Yleensä siirtymäpaikat, missä on kapeampia ja jyrkempiä kohtia, kuluvat etenkin keskeltä. Semmoisiin kohtiin ammutaan vähän enemmän ja tiukempaa lunta.

Pakkasasteet sanelevat, kuinka "märkää" lunta tykitetään. Esimerkiksi viiden asteen pakkasella syntyy kuivaa, kevyttä lunta.

– Jos tarvitaan tiukempaa, märempää lunta, laitetaan sitten vähän enemmän vettä. Märemmästä lumesta tulee tiukempi paketti kohtaan, missä vaaditaan paljon kulutuskestävyyttä.

Lumetus Vuokatinrinteillä aloitettiin 18. päivä marraskuuta, kun pakkasjaksot alkoivat.

– Kymppikeli on ihan fantastinen hyvä lumetukseen, Korhonen toteaa.

Hän kertoo, että hyvän pakkasjakson aikana yhden rinteen lumettamiseen kuluu noin viikko.

– On kuitenkin ajateltava, että rinne saataisiin siihen lumimääreeseen, mikä riittää koko talveksi.

Pohjatyö on tärkeää lumetuksessakin. Korhosen mukaan ainakin 40-senttinen kerros lunta kestää kulutuksen keväälle saakka.

– Tokihan luonnonlumi aina tuo oman lisän ja hyvän säväyksen, kun se tulee tykkilumen päälle. Siitähän tulee kiva pinta laskea ja kunnostaa.

Pumppaamo on Vuokatinrinteiden sydän, lumetuslinjat sen verisuonet. Kuvat: Niko Kemppainen.

Pumppaamo on Vuokatinrinteiden sydän ja lumetuslinjat sen verisuonet. Läheisestä Särkisestä tuleva vesi kulkee jäähdytystornin kautta huoltohallissa sijaitsevan pumppaamon alle, jossa on kaksi allasta, lämpimän ja kylmän veden puolet.

Talvella rinteisiin ammuttu keinolumi valuu kevätauringon lämmittäessä noroina takaisin Särkiseen.

– Tavallaanhan ne vedet ovat meillä lainassa, Korhonen naurahtaa.

Tietokoneen ruudulla risteilevästä verkostosta valitaan linjat, joiden kautta ajetaan vesi rinteille. Linjat jakautuvat eri rinteille pitkin Vuokattia.

– Kun pumppaamo on valmiudessa, aktivoidaan ATAS-järjestelmä ja valmistellaan kompressorit. Sitten startataan.

Kun linjat ovat täynnä vettä, voidaan automaattilumitykit laittaa päälle tietokoneelta. Manuaaliset puhallintykit kytketään käsin.

Lumetus täytyy aina tehdä myötätuuleen, jotta saadaan paras mahdollinen hyöty irti. Vastatuuleen tykitettävä lumi myös peittää laitteen lumeen.

Vuokatinrinteillä on kolmenlaisia lumitykkejä. Pitkät ja kapeat, automaattiset lance-tykit eli "kuikat" ovat 11-metrisiä.

Lance-tykin pitkän varren päässä olevissa suuttimissa on sekä vesi- että ilmareiät. Vesisuihkun sekaan työnnettävä ilma luo niin sanotun peruslumen. Korhosen mukaan ilmiön huomaa hetkessä, kun vesi kiteytyy lumeksi silmänräpäyksessä.

– Olipa se minkälainen tykki vaan, niin siinä pitää olla peruslumi – eli ilma ja vesi, jotka sekoittuvat. Todella arktisissa olosuhteissahan vesi tulee lumena, vaikka ilmaa ei lisättäisikään.

Automaatio on viety hyvin pitkälle. Kun lumetus on käynnissä, tykki osaa automaattisesti avata uusia suuttimia sen mukaan, kun pakkanen kiristyy.

Vuokatinrinteiden omat sääasemat pystyvät kertomaan automaattijärjestelmälle lämpötilan ja tuulen suunnan.

– Jos olisi vielä itsekseen kääntyvät tykit, pitäisi lumetuksen pelata käytännössä ihan itsekin. Se vaatii kuitenkin vielä meilläkin, että kaverit suuntaavat tykit tuulen suunnan mukaan.

Lumetus täytyy aina tehdä myötätuuleen, jotta saadaan paras mahdollinen hyöty irti. Vastatuuleen tykitettävä lumi myös peittää laitteen lumeen.

"Mutta vaikka kuinka on automaattijärjestelmää, kyllä se miehistöä ja lumettajia tarvitsee."

Lumetustyössä on paljon liikkuvia osia, mutta kokonaisuudessaan se on Korhosen mukaan toimiva paketti.

– Mutta vaikka kuinka on automaattijärjestelmää, kyllä se miehistöä ja lumettajia tarvitsee, hän toteaa.

Työtä tehdään ympärivuorokautisesti kolmessa vuorossa.

– Konemies levittää lumia, kolme kaveria huolehtivat tykeistä ja ovat siirrossa mukana, kun laitetaan sähkö, vesi- ja ilmaletkut puhallintykeille.

Rinteiden muovaamisen lisäksi rinnekoneilla siirretään raskaampia lumitykkejä. Ne ovatkin varsinaisia monitoimikoneita, jotka soveltuvat miltei mihin tahansa laskettelukeskuksen työhön.

Rinnekoneet taipuvat moneen. Lumen levittämisen lisäksi niillä voi siirrellä lumitykkejä. Lisäksi ne keräävät jatkuvasti tietoa lumen syvyydestä.

Jari-Pekka Korhonen on työskennellyt Vuokatinrinteillä vuodesta 1986 lähtien. Lumetushommien monipuolisuus pitää mielenkiinnon yllä.

Lumetus ei kestä koko kautta, vaan joulukuun ja tammikuun ajan, että saadaan kaikki rinteet valmiiksi. Lumetus etenee järjestyksessä päärinne Alakatista alkaen vaiheittain kohti länsi- ja itärinteitä.

– Kaikkihan pyritään mahdollisimman nopealla tahdilla saamaan kuntoon, että päästäisiin normaaliin marssijärjestykseen, eli pyörittämään keskusta, Korhonen sanoo.

Lumesta muovatut rinteet luonnollisesti kuluvat laskettelijoiden käytössä. Alueita, rinteitä ja suorituspaikkoja hoidetaan päivittäin.

Korhonen on työskennellyt Vuokatinrinteillä vuodesta 1986 lähtien. Työ lumetushommien parissa säilyy mielenkiintoisena sen monipuolisuuden, mukavien työkavereiden sekä hyvien laitteiden ja puitteiden ansiosta.

– Se on kuin urheilussakin; on haaste tulla paremmaksi ja tehdä asioita paremmin. Vielä vanha jaksaa painaa menemään, Korhonen nauraa.