Ihmiset 

Ihan tavallinen Roope vaan – pesäpallokuningas avaa, millainen on mies mestaruuksien takana

Elokuun alussa Roope Korhonen nousi kaikkien aikojen lyöjäkuninkaaksi Superpesiksessä. Kiirettä pitää kiinteistönvälittäjän työn ja ammattiurheilun välillä, mutta jäljelle jäävä aika rauhoitetaan perheelle ja itselle.

Kaikkien aikojen menestynein pesäpalloilija, Roope Korhonen, varttui Sotkamon kirkonkylän Makkosenmäellä, jossa pelikavereista ei koskaan ollut puutetta. Ensikipinä urheiluun tuli samanhenkisten- ja ikäisten lasten pihapeleistä.

– Meillä oli Suoperän kentällä kesäisin oikeinkin kiihkeät pesiskamppailut, parikymmentä lasta aina pelaamassa. Talvella samaa kaukaloa hyödynnettiin jääkiekon parissa, Korhonen muistelee.

Ylioppilaaksi Sotkamon lukiosta vuonna 2001 valmistuessaan Korhonen pelasi jo korkeimmalla sarjatasolla. Superpesistä hän on pelannut ainoastaan Sotkamon Jymyn väreissä.

Kajaanin ammattikorkeakoulusta Korhonen valmistui tradenomiksi vuonna 2006 ja sai töitä Eniro Sentraalilta Kajaanista.

Korhonen muutti takaisin Sotkamoon vuonna 2010 Vuokatin Kohverolle, missä hän asuu edelleen. Vuonna 2011 hän siirtyi SuperJymyn palvelukseen myyntipäälliköksi, vastuullaan yhteistyökumppanuuksien solmiminen pelaamisen ohella.

Vuoden 2020 koronakeväänä pesäpalloilijatkin olivat uuden edessä.

– Silloinhan oli kaikki epäselvää: pelataanko ensinnäkin vai voidaanko ylipäätään pelata. Piti puntaroida tämmöisiä asioita.

OP Koti Kainuu otti yhteyttä ja tarjosi Korhoselle kiinteistönvälittäjän työtä, mitä hän on nyt tehnyt kolmen vuoden ajan. Vastuualueenaan Korhosella on Sotkamo.

Huippu-urheilun, työn ja vapaa-ajan yhdistäminen on monen asian summa.

– Helevetin vaikeaa, näin suomeksi sanottuna, Korhonen naurahtaa.

– Se vaatii paljon suunnittelua, pitkähermoisuutta ja päivittäistä suunnitelmien muuttamista. Ilman oman tukiverkoston – eli perheen, siskojen, tyttökaverin, ukkien ja mummujen – suosiollista avustamista ne olisi mahdoton yhdistää.

Kahteen paikkaan ei voi revetä yhtä aikaa, jos esimerkiksi nuorimmainen pääsee hoidosta kolmelta ja harjoitukset kestävät puoli neljään.

– Mentaalisesti pitää ajatella, että tekee ne asiat siellä, missä sillä hetkellä on. Pyrkii niin sanotusti sivuuttamaan muut asiat. Sitä se vaatii – ja pitkiä päiviä kauttaaltaan.

Kyllä sitä yksinään istuu vaikka muutaman tunnin laiturin nokassa, eikä tee tiukkaakaan.

Korhonen toteaa, että nuorempana urheilijan rentoutumismetodit olivat hieman erilaisempia kuin nyt iän myötä.

– Joskus piti päästä juhlimaan tai muuta vastaavaa. Nykyään jos saa olla yksinään kotona yhden illan, se on erittäin hienoa, hän naurahtaa.

Korhonen pyrkii löytämään arvokasta aikaa omille ja lastensa harrastuksille. Muun muassa golf on ollut miehelle henkireikä.

– Kun pääsee golfkentälle, siinä unohtaa kaiken muun ja saa olla omissa ajatuksissaan. Nyt ei vain aika ole riittänyt, tänä kesänä en ole golfannut ollenkaan.

Kiireinen elämänrytmi on opettanut arvostamaan omaa rauhaa. Kesäisin on mukava käydä vetämässä uistinta lähivesillä, talvella kuntosalilla saa treenata rauhassa itsekseen.

– Jos haluaa, että oikein rentoutuu, niin kyllä sitä yksinään istuu vaikka muutaman tunnin laiturin nokassa, eikä tee tiukkaakaan.

Pesäpallo on Roope Korhoselle luonnollinen elämäntapa, mihin on kasvanut ja tottunut. Hän kertoo aina tähdänneensä huippu-urheilijaksi, nuorena toinen vaihtoehto olisi ollut jääkiekko.

– Ainakin tähän mennessä itselläni on edelleen olemassa tietynlainen kunnianhimo.

Korhonen toteaa sen olevan ”raaka fakta”, ettei normielämässä vain pysty kokemaan sellaisia tunteita, mitä pesiskentiltä saa.

– Joskus olen verrannut, että lapsen syntymässä on hyvin paljon samanlaisia tuntemuksia kuin mestaruuden voittamisessa. Toki ne ovat kaksi täysin eri asiaa, mutta joiltain osin samanlaisia, jos tunteita peilataan.

Kuitenkin joskus koittaa aika, kun Korhosenkin pesäpalloura tulee päätökseensä.

– Entinen pelikaveri on sanonut, että parempi pelata niin kauan, kuin tuntee haluavansa pelata ja on nälkää. Töitä ja muita asioita kerkeää varmasti vielä ihan riittävästi tehdä.

Näen enemmän mahdollisuuksia kuin uhkakuvia.

Onko pesäpallo-Roopella tai perheenisä-Roopella sitten eroavaisuuksia? Joukkue ainakin tuntee miehen humoristisena naurattajana ja juttujen keksijänä.

– Luonteeltani olen sellainen, että näen enemmän mahdollisuuksia kuin uhkakuvia. Se on ajattelumalli, olipa kyseessä työ, pelaaminen tai muu elämä.

Kun kaikki muu elämässä on kiivasta, kotona Korhonen pyrkii olemaan mahdollisimman rauhallinen, pitkäjänteinen ja vastuunsa kantava.

– Pyrin mahdollistamaan, että jos lapset haluavat jotain tehdä tai harrastaa, ei jää siitä kiinni, etteikö pääsisi touhuamaan.

Perhearki pyörii vuoroviikoittain kokoonpanolla Neo 5 vuotta, Kiia 15 vuotta ja Aava 13 vuotta.

– Vanhimmainen on enemmänkin kiinnostunut taiteesta ja piirtämisestä. Keskimmäinen tyttö kilpavoimistelee, Kajaanissa käy treeneissä ja on ollut kolmen parhaan joukossa lähestulkoon joka kisassa.

Neo-poika on pienestä pitäen elänyt ja hengittänyt pesäpalloa isänsä jalanjäljissä.

– Katsomossa oli vasta kaikille huudellut, että ”kymppi on minun iskä”, Korhonen nauraa makeasti.

Sotkamon kokoisessa kunnassa kylän oma poika on hyvin tunnettu henkilö.

– Hienoa ensinnäkin, että ihmiset tunnistavat ja morjenstavat. Ennemmin näen sen positiivisena asiana. Tosin silloin, jos ei peli kulje, kyllä ne muistavat välillä mainitakin. Ehkäpä se kuuluu asiaan, Korhonen pohtii.

Toisinaan arkisissa palvelutilanteissa heittäydytään höveliksi pesäpallomestarin edessä.

Korhonen kokee oman ulospäinsuuntautuneisuutensa olevan plussaa julkisuuden kannalta. Sekään ei olisi hyvä, jos pelkästään pelikentällä tekisi tulosta ja muuten olisi jäyhä ulospäin.

– Jos on liikaa oman arvonsa tunteva, kyllähän se ihmisten mieliin ja käyttäytymiseen vaikuttaa.

Liikunnalliselle ihmiselle ei tämän parempaa paikkakuntaa ole.

Sotkamon luonto-, liikunta- ja muita harrastusmahdollisuuksia Korhonen kehuu vuolain sanoin.

– Käytännössä etuoven eteen pääsee ajamaan, mihin harrastukseen ikinä haluat. Melkein keksimällä saa keksiä, mitä et pystyisi harrastamaan.

Harrasteiden osalta Vuokatissa asuvalle urheilijalle kaikki mahdollinen pesiskenttää lukuunottamatta sijaitsee käytännössä kolmen minuutin säteellä.

– Eihän sitä ole näin helpoksi tehty missään muualla. Liikunnalliselle ihmiselle ei tämän parempaa paikkakuntaa ole.

Erityisen tärkeä rauhoittumisen ja muistojen paikka Sotkamossa Korhoselle on Hiukka, harjuineen, maisemineen ja pesisstadioneineen.

– Hiukan törmää kävelen monesti lenkillä. Kyllä siellä on mukava tallustella menemään sekä katsella järveä ja maisemia. Siellä on niin paljon omiakin muistoja ja historiaa.

Mitä sitten on se sotkamolaisuus paljasjalkaisen sotkamolaisen mielestä?

– Sotkamossa uskotaan mahdollisuuksiin ja asioihin, mitä tehdään. Täällä uskalletaan tehdä asioita, ja halutaan nähdä eteenpäin, Korhonen summaa.