Tukiaikuisena toimiminen antaa hyvää mieltä ja tukea omaan työhön

Sotkamon seurakunnan nuorisotyö järjestää Versojenkantajat-tukiparitoimintaa, jonka toiminnassa mukana oleva lapsi tai nuori saa rinnalleen koulutetun vapaaehtoisen tukiaikuisen. Tukiparin kanssa lapsi tai nuori käy yhdessä elokuvissa, syömässä ja ohjatuilla luonto- ja eläinavusteisilla käynneillä luontohyvinvointikeskus Tyynelässä.

Tällä hetkellä Sotkamossa tukipariryhmässä on mukana 13 henkeä. Tukiaikuiset Ronja Rusanen ja Veera Kaipainen kertovat, että tukiparitoimintaan mukaan lähteminen tuntui heille luontevalta jatkolta omalle kerhonohjaaja- ja isospolulle. Kummallakin heillä on taustaa seurakunnan varhaisnuoriso- ja nuorisotyöstä sekä Saappaan vapaaehtoistoiminnasta.

– Tykkään paljon toimia nuorten ja lasten kanssa, ja parasta tässä tukiparitoiminnassa on nähdä, miten tukipari pitää ja nauttii tekemisestä. Siitä tulee itsellekin hyvä fiilis, Kaipainen kuvailee.

Tukiaikuiseksi sekä Rusanen ja Kaipainen lähtivät muutamia vuosia sitten. Tällä hetkellä Kaipainen toimii aktiivisena tukiaikuisena, mutta Rusasella ei ole reiluun vuoteen ollut omaa tuettavaa.

– On näitä aktiivisia tukiaikuisia ja meitä, jotka ovat ikään kuin reservissä. Sitten kun tulee tarvetta, toimintaa vetävä Kassu ( Kari-Pekka Vehkaoja ) etukäteen miettii, kuka aikuinen voisi olla sopiva tälle lapselle tai nuorelle, Rusanen kertoo.

Joensuussa toista vuotta fysiikkaa ja matematiikkaa opiskeleva Kaipainen tapaa tukiparinsa kanssa aina silloin, kun hän tulee käymään kotipaikkakunnallaan. Kommunikointi ja aikataulujen sopiminen hoidetaan yhdessä tukiparin kesken, ja tapaamisten ulkopuolellakin voidaan laitella viestiä ja kysellä kuulumisia.

Hän kertoo, että tukiaikuisena toimimisesta saa paljon lisää myös omaan tulevaan uraansa opettajana. Tukiaikuisena toimiessa oppii myös keskustelemaan erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa.

Sotkamon kunnan nuorisotoimessa työskentelevä Rusanen taas toteaa olevansa henkeen ja vereen nuorisotyöntekijä. Työnsä kautta hänellä on tietämystä nuorten vapaa-ajantoiminnasta, joita hänen on helppo vinkata eteenpäin tukiparille.

– Tykkään paljon toimia nuorten ja lasten kanssa, ja parasta tässä tukiparitoiminnassa on nähdä, miten tukipari pitää ja nauttii tekemisestä. Siitä tulee itsellekin hyvä fiilis, tukiaikuisena toimiva Veera Kaipainen kuvailee. Kuva: Maaria Haikola.

Rusanen kehuu selkeää ohjelmarunkoa, jonka pohjalle maksuton tukiparitoiminta on rakennettu. Ensimmäisellä kerralla tukipari käy syömässä yhdessä lapsen tai nuoren kanssa, ja tapaamisen aikana käydään läpi etukäteistietoja ja tutustutaan rauhassa.

Yhteensä tapaamisia on seitsemän, joihin kuuluvat neljä elokuvakäyntiä ja kaksi vierailua luontohyvinvointikeskuksessa.

– Tämä luo todella matalan kynnyksen lähteä mukaan tukiaikuiseksi, koska on se selkeä paketti, mitä toiminta pitää sisällään, Rusanen toteaa.

Myös Kaipainen kuvailee tukiparitoimintaa rennoksi, jossa aika kuluu yhteisen tekemisen parissa. Hän sanoo, ettei monillakaan tule välttämättä käytyä elokuvissa, jos suoratoistopalveluja katsotaan vain yksin kotona. Elokuvakäynti voi olla nuorelle tai lapselle jo elämys itsessään.

Ajatuksena ei ole vain viettää yhdessä aikaa, vaan tapaamisista tulisi olla myös hyötyä tukiparille. Rusasen mukaan nuorilla on paljon murheita ja haasteita, joista he eivät halua tai osaa omalle vanhemmalle tai kotiväelle kertoa. Näistä voidaan jutella yhdessä tukiaikuisen kanssa.

Kaipainen pohtii, että tukiparitoiminnassa mukana oleminen antaa lapselle itsevarmuutta, kun he tapaavat ja viettävät aikaa vieraan henkilön kanssa.

– Ehkä he oppivat myös toimimaan itselleen osittain epämukavissakin tilanteissa.

Tyynelässä tukiparit toimivat yhdessä hevosten kanssa ja hoitavat niitä. Hevosten kanssa oleminen voi olla myös uutta tukiaikuisellekin, ja se voi toimia hyvänä kokemuksena tukiparin kesken.

– Minä en ole koskaan ollut mikään hevostyttö, ja vähän jännitän hevosia. Mutta siinä tilanteessa voin kertoa nuorelle, että tämä on todella outoa eikä ole tuttua minulle, joten opitaan yhdessä, Rusanen kertoo.

"Tämä luo todella matalan kynnyksen lähteä mukaan tukiaikuiseksi, koska on se selkeä paketti, mitä toiminta pitää sisällään."

Kaipainen kannustaa tukiparitoiminnasta kiinnostuneita lähtemään mukaan toimintaan.

– Kun on paljon meitä erilaisia tukiaikuisia, saadaan mahdollisimman hyvät mätsit erilaisten tukiparien kanssa, hän sanoo.

Tukipariksi voivat hakea toiminnasta kiinnostuneet täysi-ikäiset. Valitut tukiaikuiset osallistuvat koulutukseen, minkä lisäksi heillä on vuodessa muutama tapaaminen yhdessä toisten tukiaikuisten kanssa. Myös henkilökohtaisen työnohjaukseen on mahdollisuus osallistua.

Versojenkantajat-tukiparitoiminta luotiin nykyisessä muodossaan vuonna 2017 hankeyhteistyössä seurakunnan, Versova Puu ry:n, Sotkamon Saappaan tuki ry:n ja Ristinkantajat ry:n kanssa. Tukihenkilötoimintaa kokeiltiin hieman erilaisena jo vuosina 2013–2014 yhdessä Nuorten Akatemian kanssa.