Torinkylällä Torin paikalla lähes pitäjän ikäisellä asuinpaikalla

Aittolan talo sijaitsee Torinkylän keskeisimmällä paikalla. Ja vanhimmalla asuinpaikalla, jossa on eletty, viljelty maata, hoidettu karjaa, kasvatettu lapsia ja synnytty, kuoltu ja pelätty sekä piileskelty vainolaistakin vuosisatojen kuluessa.

Torin talo on antanut nimensä Torinkylälle. Aittolaksi nimi muuttui sota-aikana. Talon 12. isäntä alenevassa polvessa, Erkki Sirviö kertoi mummonsa Hannan, isänsä Veikon äidin tuoneen Aittola-nimen evakkoreissulta.

– Hän oli Tori-nimeä jotenkin vierastanut ja halusi muuttaa talon nimen Aittolaksi.

Aittolassa on sukuviiri, johon on koverrettu vuosiluku 1650. Aittolan ensimmäinen isäntä Heikki Sirviö asettautui korkealle mäen kumpareelle kolme vuotta Sotkamon pitäjän perustamisen jälkeen.

Esi-isiään ja esi-äitejään muistellessaan Erkki Sirviö kertoo vaimot Torin talon isännille löytyneen aiemmin naapurikyliltä.

– Mummo oli Suovaaralta, Niilo-ukin äiti Naapurinvaaralta.

Maarit (os. Hiljanen) on syntyisin Kajaanista.

– Enää ei tästä läheltä löytynyt emäntää, tiesivät mihin joutuisivat, Erkki vitsailee.

Maaritin sukujuuret ovat Kajaaniakin kauempana.

– Isä on Suojärveltä. Evakkona Kajaaniin sieltä tullut.

Maarit kertoi tavanneensa Erkin tansseissa Naapurinvaaralla kesällä 1982.

– Tyttöporukalla lähdettiin tansseihin ja sillä tiellä ollaan.

Vaikka Maarit on kaupunkilaistyttö, maatalous oli tullut tutuksi Peltosalmella agrologiksi opiskellessa.

– Sitä ennen opiskelin vuoden Seppälässä. Olen sen luontoinen, ettei minusta toimistotöihin olisi ollut. Maalla ja karjanhoidossa viihdyn.

Maarit ja Erkki ovat samaa ikäluokkaa, 1964 syntyneitä. Aittolan tilaa he ovat isännöineet vuodesta 1998 lähtien.

Erkki Sirviö sanoo polttoaineiden, sähköenergian, rehujen ja lannotteiden hintojen nousun heijastuvan maatalousyrittäjien jokapäiväiseen toimintaan.

– Hyvin tarkkaan on katsottava, mitä ostaa. Myöskään yleinen ilmapiiri ei viime vuosina ollut paras mahdollinen. Oikeastaan mitään arvostusta ei ole maanviljelijän työlle. Henkistä jaksamista kaikki tämä syö.

Aittolan tilalle rakennettiin uusi navetta 22 vuotta sitten. Maaritin mukaan entisessä ei voinut jatkaa karjanpitoa.

– Tuskin oltaisiin enää työkykyisiä, jos ei olisi uutta navettaa tehty. Onneksi tehtiin pihattonavetta.

30 lypsävän tilaa olisi 80-luvulla pidetty suurena. Nykyisellä mittapuulla lypsävien määrä on vähäinen.

Laajentamissuunnitelmia ei Aittolan Sirviöillä ole. Eikä koneisiin investoida. Aikanaan hankittuja korjataan tarpeen mukaan.

Erkki Sirviö sanoi koneiden korjaukseen työaikaa kuluvan lähes päivittäin.

– Jos uusia koneita hankittaisiin, konkurssi tässä tulisi. Jatkajat saavat sitten aikanaan päättää, että laajentavatko ja mitä tuotantosuuntaa harjoittavat. Jokaisella sukupolvella on oma sotansa.

Erkki Sirviö kertoo heillä olevan neljä lasta, joista ei vielä ole kukaan jatkajaksi ilmoittautunut. Lapsista nuorin on vielä kotona ja opiskelee lukiossa. Lapsenlapsia Sirviöillä on kolme.

Maatalouden kannattavuus tai kannattamattomuus on ollut otsikoissa lähes joka päivä.

Kysymykseen tilanpidon kannattavuudesta Erkki Sirviö toteaa taloudellista kannattavuutta tarkoittaessa tilanpidon kannattaneen silloin, kun he tekivät nykyisen navetan.

– Sen jälkeen saatiin velat maksettua, ostettu lisää maata ja peltoja. Tilanpito oli kannattavaa siihen saakka kun tuli Venäjän pakotteet. Vuoden jälkeen 2014 kannattavuus katosi.

Tästä huolimatta löytyy vielä lypsykarjatalouteen uskovia yrittäjiä.

– Nykyisin tehdään useamman robotin navetoita, Maarit sanoi Erkin todetessa karjamäärän kasvattamisen tarkoittavan lisäpeltojen hankkimista.

Maarit jatkaa:

– Ja lisätyövoimaa, kaikki sukulaiset ja sekä tuttavat olisi värvättävä avuksi. Me pärjätään tällä karjamäärällä ja muutenkin, koska velat on maksettu.

Ilmakuva Aittolan eli Torin pihapiiristä vuodelta 1968. Kuvassa näkyy myös Torinkylän koulu.

Aittolasta 1968 otetussa ilmakuvassa näkyy, kuinka keskeisellä paikalla kylää talo on. Naapurissa on Torinkylän koulu. Paakintien ja Aittolan välissä olivat Piirimetsälautakunnan eli taimitarhan pellot.

– Tuossa oli pysäkki, missä taimitarhan työntekijät odottivat myymäläautoa, Erkki Sirviö näyttää ilmakuvasta.

Vilkasta liikenne on Torinkylän raitilla edelleenkin.

– Ihmettelen, että kuinka paljon tuon tien päässä asuu väkeä, tukkirekkojakin kulkee jatkuvasti, Erkki sanailee.

Kouluonnikka sen sijaan ei vuosiin ole kulkenut.

– Oli usein kiinni tuossa rinteessä tai jossain lumipenkassa, nyt ajaa tuota Kontiomäentietä pitkin.

Myöskään valokuitukaapeli ei kulje kylätien penkkaa pitkin.

– Olisivat vetäneet sen tästä talojen kautta, eikä valtatienvartta pitkin, Erkki harmittelee.

Torin talon historiaa on perimätietona kulkenut sukupolvelta toiselle. Erkki Sirviö kertoo Hallilansuon saarekkeessa olleesta piilopirtistä.

Piilopirtille pääsi vain yhtä reittiä ja venäläiset yrittivät mennä sinne paenneiden kimppuun, mutta vainolaiset putosivat suohon ja hukkuivat.

– Näin kertoo tarina. Tätä taloa tehdessä löytyi hiiliä ja palaneita astioita. Eli on tässä jotain erikoista tapahtunut.

Vanhaa sukutaulua ja ilmakuvaa Erkki tutkii voimakkaalla suurennuslasilla.

– Tämä on Väinö Liljan suurennuslasi. Hänen talostaan löytynyt.

Väinö Lilja on edesmennyt, aikanaan Torinkylällä vaikuttanut ja laajemminkin tunnettu persoona.

– Ukin veli oli myynyt puolet Torin tilosta tuntemattomalle miehelle, Väinö Liljalle. Isäni Veikko osti sitten tilanosan häneltä takaisin. Nyt Liljan tila on meidän ja pihapiiri kakkospihana.

Käytiin kylässä -sarjassa on vuorossa Torinkylä ja Vihtamo. Juttu julkaistaan verkossa 6.–8.8. kolmessa osassa.