Sipisen kylän hirvipäivänä hirvi ajetaan passimiesten eteen perinteiseen tapaan ajomiesten voimin
Julkaistu: 17.10.2022 klo 10:53Lauantain miesajo ei tuottanut saalista, mutta metsästyksen jälkeen päästiin Hiijenpirtille koko kylän yhteiselle hirvikeitolle.
Savuntuoksu leijailee matalalla syksynkosteassa metsässä. Sipisten kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marja Piirainen asettelee kahvipannua nuotion ylle. Naapurikylältä kotoisin oleva Maritta Määttä puuhailee Piiraisen kaverina nuotiolla.
Sipisten Erämiesten ja kyläyhdistyksen perinteinen hirvipeijaispäivä alkaa metsästä. Metsään on lähdetty jo aamulla kahdeksan aikaan. Hiijenpirtillä on kokoonnuttu ja jaettu tehtävät ajomiehille ja passimiehille. Kymmeneltä kokoonnutaan nuotiokahveille.
Hirvenajajat ja passimiehet kokoontuivat perinteen mukaisesti aamulla kymmenen aikaan nokipannukahville. Vasemmalla Sipisten Erämiehet ry:n puheenjohtaja Janne Heikkinen ja pojat Justus ja Juuso.
Koiria ei tänään ole metsään tuotu, vaan metsään lähtee Sipisten kylän hirvipäivän perinteen mukaisesti kyläläisten muodostama ajoketju. Koko kylän hirvipäivänä hirvi ajetaan passimiesten eteen miesvoimin.
– Tämä päivä on erilainen. Koko kylän hirvijahti. Silloin metsästetään miesajolla, Sipisten Erämiesten ry:n puheenjohtaja Janne Heikkinen kertoo.
– Hirviporukassa on 15 ampujaa ja lisäksi kyläläisiä on osallistumassa ajoon.
Kaikkiaan 23 henkilöä, Maritta laskee väkeä nuotion ympäriltä.
Porukan nuorimmat ovat tällä kertaa Janne Heikkisen 7-vuotiaat kaksospojat Justus ja Juuso . Janne kertoo itse kulkeneensa aktiivisesti isänsä Jouni Heikkisen mukana metsällä lapsesta saakka ja kaataneensa ensimmäisen hirvensä 13-vuotiaana.
– Ei haittaa, vaikka nuoria tulisi lisääkin, Heikkinen viittaa metsästysseurojen paljon puhuttuun ukkoutumiseen.
Sipisten Erämiehet ry ja Sipisten kyläyhdistys toimivat erämiesten omistamalla Hiijenpirtillä. Lauantaina kokoonnuttiin metsästyksen jälkeen Hiijenpirtille hirvikeitolle.
Metso lennähtää puiden lomassa ehkä sadan metrin päässä. Perässä lentää toinen.
– Missä aseet, Marjo Piirainen kysyy.
Nuotiomakkarat ja kahvimukit pysyvät passi- ja ajomiesten käsissä. Pari miestä katsoo metsojen suuntaan, mutta keskustelu nuotiolla jatkuu.
Metsästäminen ei tänään taida olla se ykkösjuttu. Seuran kolmen aikuisen ja kolmen vasan luvasta on käytetty jo kaksi, eikä loppujen kaatamisella ole kiire.
– Metsästämme vain viikonloppuina. Neljänä päivänä on käyty tähän mennessä eli kahtena edellisenä viikonloppuna, Janne Heikkinen kertoo.
– Ei ole ollut kiire ampua niitä hirviä. Yleensä kun koirien kanssa pyydetään, niin on sovittuna, että ammutaan yhtä hirveä per haukku, niin ei lopu metsästys niin äkkiä.
Kylän perinne on, että kolmantena viikonloppuna kokoonnutaan yhteiseen koko kylän hirvijahtiin. Perinne on jatkunut jo 36 vuotta. Hirvipäivä jäi väliin vain koronavuonna 2020.
Nuotiokahveilla kerrataan aamun tapahtumia. Hirveä ei ajoon saatu, mutta havaintoja oli kyllä tehty.
– Hirvi meni yli siinä muuntajan kohdalla, Ilpo Piirainen kertoo nähneensä.
Muuntajaa ei paikalla ole ollut enää vuosiin, mutta Sipisten koululta vähän eteenpäin punainen muuntaja on siellä aikanaan ollut. Sen kaikki muistavat, vaikka moni on asunut jo vuosikymmeniä muualla, poissa kotikylältä.
– Se niin vauhdilla meni, että saattaa olla jo Hiisikylän puolella, ja siellä se ei elä kauaa, Ilpo Piirainen naurahtaa.
– Korpit kun lentää, niin se on kuulemma Hiisikylän tutka.
Miesajossa hirvi saatellaan liikkeelle ääntä pitämällä. Ilpo Piirainen sai hirvikapulat Esko Heikkiseltä, joka signeerasi kapuloihin päivämäärän 15.10.2011.
Hirven liikkeistä on hirviporukan vetäjä Jari Kyllösellä tuoreempaa tietoa.
– Se ei mennyt Hiisikylän puolelle vaan tuli tälle puolelle. Meni pikitiestä uudelleen yli. Mutta meitä on niin vähän ajomiehiä, että hirvi pystyy meidät ohittamaan milloin tahansa. Luultavasti ajossa ei tänään saada mitään.
Hirvisaalis toki on aina toivottu, mutta tänään saaliina on muutakin. Jokainen tietää, että puolen päivän jälkeen kokoonnutaan Hiijenpirtille yhteiselle hirvikeitolle, tuli saalista tai ei. Tänään tavataan tuttuja kyläläisiä ja sieltä lähteneitä, muistellaan menneitä ja rakennetaan yhteisöllisyyttä – pidetään Sipisten kylää elävänä.
Sipisten kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marja Piirainen ja Maritta Määttä istahtivat nuotiolle, kun kylän metsästäjät olivat lähteneet uuteen ajoon.
Kun kahvi on juotu ja makkarat syöty, suunnitellaan seuraava ajo. Ketjussa kävellään rauhallisesti ja pidetään sopivaa ääntä. Ei niin, että hirvi säikähtää ja säntää pakoon, vaan niin, että se saadaan rauhallisesti liikkeelle toivottuun suuntaan.
Ajo on kilometrin mittainen tai vähän pitempi.
– Rauhallisesti kävellen niin, että hirvi lähtee kulkemaan. Kun on näin vähän miehiä, kävellään sadan metrin välein, Kyllönen opastaa.
Muutaman miehen saappaanvarresta pistää esiin pyöreä kepakko, hirvikapula. Ilpo Piirainen näyttää vajaan puolen metrin mittaisia hirvikapuloitaan. Kapuloissa on Esko Heikkisen signeeraus 15.10.2011.
Kapuloida lyödään vastakkain, niin että saadaan hirvi liikkeelle. Ilman kapuloitakin kyllä pärjää, kunhan ei karju suoraa huutoa vaan käyttää ääntään harkitusti tai läsäyttää sopivasti nahkarukkasia yhteen.
Ihan tuloksetonta ei hirvenpyynti miesajolla ole, vaikka lauantaina hirvi jäikin kaatamatta.
– Tämänkin tien varteen ammuttiin kerran kolme samasta ajosta tällaisena päivänä, Jari Kyllönen kertoo Ilpo Piiraisen maille sytytetyn nuotion äärellä.
Sipisillä syntynyt Esko Heikkinen lämmitti Sipisten Pirttijärven rannassa olevaa saunaa jahtimiehille ja koko kylän väelle.