Ihmiset

Sattuipa kerran: Lumiukkoakkana

Pääsin mukaan Kölnin kansainvälisille matkailumessuille vuonna 1989. Osastomme vietiin bussilla ja koottiin kasaan upeaksi kokonaisuudeksi. Minulle teetettiin lumiukkopuku mittatilaustyönä sotkamolaisilla taitajilla, sillä osani oli olla messumaskottina Sotkamo–Vuokatti-osastollamme.

Kuljin ympäri messualuetta Suomen lippua heilutellen. Eri osastoilla väki kiinnitti tarroja pukuuni. Minusta tulikin kävelevä mainostaja. Hiki pukkasi pintaan suuressa lämpimässä hallissa paksu asu yllä ja huopikkaat jalassa. Minulta kysyttiinkin, onko lämmin? Vastasin: "Ja, wie in der Sauna!"

Minulta kysyttiin myös, miten lumiukolla on naisen ääni? Vastasin, että olen lumiukkoakka. Olin vuosikymmeniä sekavaa sukupuolineutraali aikaamme edellä! Tietenkin minulta kysyttiin nimeäkin. Koska maskotille ei annettu nimeä ennakkoon, vastasin Kake, joksi minua on kutsuttu lapsesta asti. Enpäs osannut huomioida, ettei nimi käänny saksaksi samalla tavalla, vaikka sanalla onkin feminiinimuoto, die.

Joillakin osastoilla oli toimintapisteitä. Jos onnistui esimerkiksi lypsämään tekolehmän utareista maitoa, sai palkkioksi maitosuklaalevyn. Helppo homma. Onnistuin lumiukkonakin!

Lumiukkopukuun sonnustautunut lukijamme kulki messuilla Suomen lippua heiluttaen. Lukijan kuva.

Menin toiselle osastolle, jossa polttokynällä kirjoitettiin puisiin rintaneuloihin. Yllättäen minulta kysyttiin: "Wie heisst du?" Vastasin "Kake".

Mies meni hämilleen ja kysyi uudelleen. Vastasin: "Kake aus Finnland". Lopulta mies antoi paperilapun ja pyysi kirjoittamaan siihen nimeni. Tein työtä käskettyä. Punastellen hän kirjoitti puuläpyskään ja kiinnitti sen vaivautuneena rinnuksiini.

Kävelin tyytyväisenä nimi rinnassani osastollemme, jossa suomalainen Saksassa asuva rouva oli kieliapunamme. Nähtyään puuläpyskän rinnassani hän ryntäsi äkäisenä luokseni ja otti sen heti pois kysyen, mistä tuon sait? Kerroin toki viattomana. Hän kysyi: "Tiedätkö, mitä se tarkoittaa?" En, hämmennyin. Hän sanoi tuohtuneena, että se tarkoittaa kakkaa! Nolotti ja nauratti yhtä aikaa. Voi ei!

Saksalainen ystäväni tuli Frankfurtista tapaamaan minua. En kertonut roolistani etukäteen. Niinpä hän kyseli minua osastollamme. Olipa hänen ilmeensä hämmentynyt nähtyään minut lumiukkona. Kun kerroin Kakesta, hänen ilmeensä oli vaivautunut, kunnes vaihtui pian nauruksi kanssani. Kaikkea sitä sattuukin maalimalla. Oikeasti kakka kirjoitetaan die Kacke. Sanakirjoissa se on käännettynä myös paska, joten pieleen meni sekin, mutta matkailu alkoi kukoistaa sen jälkeen Sotkamossa.

Kake