Ihmiset

Sattuipa kerran: Kun porsas karkasi

Meillä oli keväällä tapana ottaa kesäsika kasvatettavaksi jouluksi. Niin lähdettiin eräänä alkukesän aamuna Ladalla hakemaan sianporsasta. Lähialueella oli sikala, jossa kasvatettiin ja porsitettiin sikoja. Otettiin siankuljetussäkki mukaan ja ei kun menoksi.

Aitaus ja kömmänä oli tehty valmiiksi, ja laitettu olkia aluseksi. Purtilo oli myös valmiina, joten tultiin porsaan kanssa kotiin ja vietiin aitaukseen. Kun aamu koitti ja lähdin viemään ruokaa porsaalle, yllätys oli suuri, kun porsasta ei näkynyt missään. Aidasta oli löytynyt reikä, josta se oli työntynyt pois.

Arvelin siinä tyrmistyneenä, että nyt meni joulukinkku sen siliän tien. Eihän sitä tietenkään löydy. Sakiltaan lähdettiin etsimään porsasta. Oli alkukesä, ja siinä oli pitkä pelto, joka kasvoi ruohoa, ja siellä näimme ruohikossa janan pellon päähän asti.

Porsas oli mennyt peltoa pitkin pellon päähän asti. Pellon päässä olevan metsäsaarekkeen mudassa näkyi sorkan jälkiä. No, emme löytäneet porsasta. Keskeytimme toistaiseksi etsinnät ja päätimme jatkaa vielä etsintää myöhemmin. Päivä kului iltapäivälle asti.

Isäntä sanoi, että hän lähtee etsimään vielä porsasta.

Eipä aikaakaan, kun hän huomasi katajapensaassa porsaan peräpään pilkottavan näkösillä. Porsas säntäsi karkuun, ja isäntä perässä juosten. Juostessaan hän riisui päällä olevan puseronsa ja nakkasi sen porsaan päälle, ja sillä tavalla sai sen pysähtymään ja otuksen kiinni.

Isäntä nosti possun puseron mutkassa hartioilleen ja tuli sen kanssa kotiin. Rupesin pihassa ihmettelemään, että mikä hirveä kiljunta kuuluu ulkoa. Katsoin ikkunasta ja menin ulos, niin porsashan se piti sellaista meteliä. Niin saatiin possu takaisin aitaukseen, loppu hyvin kaikki hyvin.

Tarina ei ole unohtunut, sillä oli se niin ramaattinen tapaus! Tästä on kulunut aikaa melkein 30 vuotta.

Muisteli emäntä Tyyne Karppinen