Pilkkiharrastus uhkaa hiipua, ellei sen pariin saada lisää nuoria kalastajia

Pakkanen nipistelee poskia ja auringonpaiste kaunistaa Pirttijärven talvimaisemaa. Kuhmon kalamiesten järjestämä pilkkikilpailu käynnistyi loppiaisperjantaina kymmeneltä, ja pilkkiaikaa tyynessä säässä oli neljä tuntia.

Sotkamolaisen Raili Kettusen mukaan ihmeitä ei ollut ehtinyt tapahtua, kun pilkkiaikaa oli kulunut reilu tunti. Kilpailuun osallistuneiden mukaan kala oli heikosti syönnillään, vain muutamia pieniä ahvenia tai särkiä oli jään alta noussut ennen puolta päivää.

Kokemusta 81-vuotiaalla Kettusella on kalastamisesta 40 vuoden ajalta, ja kaupasta tulee harvoin ostettua muiden pyytämää kalaa.

– Ei näytä kuitenkaan auttavan 40 vuoden harjoittelu, hän nauraa heikonlaiseen saaliiseensa viitaten.

Talven pilkkikisoissa kulkeminen alkaa heti, kun jäät tulevat. Kettunen kertoo kiertävänsä mielellään kilpailuja, joiden tahti kiihtyy nyt kevättä kohden. Perjantain pilkkikilpailujen iäkkäin osallistuja oli varustautunut matkaan kärpäsen toukat syöttinään, mutta Kettusen mukaan surriaiset olisivat toimineet paremmin.

Reiät hän tekee jäähän käsin veivattavalla jääkairalla, mutta osallistujilla oli käytössään myös akkukäyttöisiä jääkairoja.

– Sitten aion lopettaa, kun en enää jaksa reikää kairata, hän toteaa.

81-vuotias Raili Kettunen kertoo hänen lempiruokakalansa olevan ahven. Särjistä hän valmistaa itse purkkikalaa. Kuvat: Maaria Haikola.

Saman reiän ääressä ei viihdytä kauaa, mikäli kala ei ole syönnillään.

Pitkään pilkkimistä harrastanut sotkamolainen Jouko Tikkanen toteaa Meijerinlahden olevan hyvä särkipaikka. Silloin, kun särki on syönnillään, pitäisi olla hiljaa eikä juuri liikkua ympäriinsä tai tehdä reikiä jäähän. Mutta jos kala ei rupea minuuttiin syömään, on paikkaa vaihdettava.

Pilkkimisessä yhdistyvät siis ulkoilu ja liikkuminen, sillä kilpailualuetta on hyvän matkaa Pirttijärveä eteenpäin.

Osallistujien keski-ikä pilkkikilpailuissa alkaa Tikkasen mukaan olla yli 60 vuotta. Sekä Tikkanen että Kettunen harmittelevat, etteivät nuoret lähde pilkkimään saati sitten mukaan kilpailuihin.

– Tämä harrastus kerta kaikkiaan loppuu, kun nuoria ei tule. Hyvä harrastus olisi, Kettunen toteaa.

Perjantaina kilpailuun osallistui noin parisenkymmentä pilkkijää, ja vuosien harrastuksen jälkeen Kainuun pilkkiporukka on toisilleen tuttu.

– Minä olen nyt 35 vuotta tuntenut nämä porukat, ja ne eivät ole vaihtuneet. Se on kuin kotia tulisi, Tikkanen kertoo.

Sosiaalisuus, ystäväpiiri ja tuttujen tapaaminen ovatkin tärkeitä asioita pilkkikilpailussa. Läheisellä reiällä pilkkivän kanssa voidaan vähän puhella, mutta muuten järvellä on hiljaista. Järvenjäällä ehtii pohtimaan omia ajatuksiaan.