Paikallisuutiset

Oulujärven Melojilla olisi valmis hankesuunnitelma melontakeskuksen perustamiseksi Leader-rahoituksella Sotkamoon

Oulujärven Melojien ja Kajaanin Ladun yhteinen melontaretki melottiin lauantaina 17.9. Sotkamon suojaisilla vesillä. Vaikka ruska ei vielä täydessä loistossa hehkunutkaan, nähtävää riitti.

Tiivistä yhteistyötä Oulujärven vesistöllä tekevät melontaseurat ovat päättäneet tehdä vuosittaisen ruskamelonnan vuorovuosina Vaalan, Paltamon tai Kajaanin alueen vesillä. Tänä vuonna ruskaa katseltiin Sotkamon vesiltä.

Vaalassa ruskamelonta on suuntautunut Oulujärven lisäksi myös Oulujoelle ja viime syksynä melottiin Paltamon Melalahdessa. Reitin Sotkamoon oli suunnitellut molempiin seuroihin kuuluva kajaanilainen melontaohjaaja Kari Suutari .

Kilometrejä Kaitainsalmesta Hiukan kautta Naapurinvaaran venesatamaan melottiin 20 kilometriä.

Oulujärven Melojat ja Kajaanin ladun melojat tutustuivat ruskamelonnalla Sotkamon vesistöön. Oulujärven Melojilla olisi valmis konseptisuunnitelma melontakeskuksen perustamiseen Leader-rahoituksella myös Sotkamoon.

Retken valmistelut oli aloitettu jo edellisenä iltana, kun Vaalassa oli pakattu kajakit auton katolle kuivan sään aikana. Kajaanissa lastattiin kajakit peräkärryyn ja muutaman auton katolle lauantaiaamuna.

Vaalasta reissuun lähti tällä kertaa vain kaksi melojaa ja paltamolaisilla oli valitettavasti huonoa tuuria terveyden suhteen, joten sieltä ei tullut ketään. Onneksi kajaanilaisia pääsi reissuun 11 ja yksi meloja tuli Vuokatista. Mukana siis 14 innokasta melojaa, joista peräti kuusi melontaohjaajaa, joten turvallisessa seurassa mentiin.

Kymmenen maissa kokoonnuimme Kaitainsalmen venesatamassa ja laskimme kajakit vesille. Vaalasta lähtiessä vettä tuli taivaan täydeltä, mutta onneksi sade loppui jo Paltamon tienoilla eikä lisää sadetta ollut tiedossa.

Taivaalla oli komeita pilvimuodostelmia, mutta kohta pilkisteli aurinkokin pilvien lomasta. Hyväntuulinen porukka aloitti retken kohti Hiukan rantaa suojaista, lähes tyyntä reittiä pitkin.

Meloessa on mukava jutella kanssakulkijoiden kanssa ja usein muodostuukin pieniä ryhmiä, joissa kerrotaan monia tarinoita ja myös paikallista historiaa, jos joku sattuu sitä tuntemaan.

Osalle reitti oli ennestään tuttu ja tiedossa oli myös mahdolliset matalikolta ja karikot.

Ulkopaikkakuntalaisena, Oulujärven järvenselkien melojana minulle oli hieman epäselvää, olimmeko joella vai järvellä, mutta kartan mukaan kuljimme Kaitainjärven eli Haapaselän kautta Pirttijärvelle, josta sillan alitse tulimmekin Iso Sapsojärvelle.

Hiukan hiekalle rantauduttiin ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Hiekkarannalle oli helppo rantautua, ja osa käytti hyväkseen myös rannan laituria.

Hiukassa oli käytössä huoltorakennuksen vessat ja pienen kävelymatkan päässä oleva kota, jossa pidettiin mukava tauko makkaraa paistaen ja eväitä syöden. Reilun tunnin mittaisen tauon aikana ehti hyvin palautua alkumatkan rasituksista.

Hiukan hiekoilta lähtiessä otimme muutaman yhteiskuvan ja palasimme sillan alitse takaisin Pirttijärven puolelle, josta matka jatkui kohti Tenettiä. Ihailimme sotkamolaisten kauniita taloja ja ihmettelimme, miten lähelle rantaa ne on saatu rakentaa.

Ilmeisesti virta vei aika liukkaasti kohti päämäärää, kun tämä taival meni huomattavasti nopeammin kuin ensimmäinen osuus, vaikka matka olikin sama.

Lopuksi kävimme vielä ihailemassa komeaa Halolankalliota, joka nousee korkeana vedestä. Kallioiden välissä vilisti vikkelä minkki, joka on kauneudestaan huolimatta haitallinen vieraslaji ja monen linnun surma.

Naapurivaaran venesatamassa, kyläyhdistyksen hienossa taukopaikassa, nautittiin vielä loput eväät ja pakattiin kalusto kärryyn ja autojen katoille ja porukat lähtivät kotimatkalle.

Huussia olisi kaivattu sekä Kaitainsalmen että Naapurivaaran venesatamaan, mutta kunta ei kuulema niitä halua ylläpitää.

Erittäin tyytyväisiä olemme Sotkamon melontaretkeen, vaikka ruska ei vielä ollutkaan täydessä loistossaan. Reissu ei ollut aloittelijoillekaan liian rankka, koska tahti oli leppoisa. Sotkamon vesistö on suojainen ja nähtävää riittää.

Varmasti tullaan melomaan myös Sotkamojärven puolelle ensi kesänä, ja olisi kiva meloa koko matka Kajaanin Kuurnan tallille asti.

Sotkamossa ei ole melontaseuraa eikä mahdollisuutta järjestäytyneeseen yhteiseen toimintaan.

Vinkkinä sotkamolaisille: Oulujärven Melojilta saatte hyvin testatun hankesuunnitelman ja konsultaatioapua melontakeskuksen perustamiseen Leader-rahoituksella.

Oulujärvellä se on toteutettu kuntien ja järjestöjen yhteistyönä, ensin Vaalassa, sitten Kajaanissa ja lopuksi Paltamossa. Hankkeiden avulla on toiminta polkaistu käyntiin ja harrastajien määrä on sen jälkeen lisääntynyt moninkertaisesti.

Kiitos kanssamelojille, järjestäjille ja kaikille, jotka mahdollistitte tämän mukavan retken. Joillain innokkaimmilla kausi jatkuu vielä jäiden tuloon asti, mutta yhteisten retkien osalta palaamme vesille jälleen ensi kesänä.

Sinikka Rantalankila

Oulujärven Melojien varapuheenjohtaja, Vaala

Kuvat retkeen osallistuneilta