Ihmiset

Muistelma: 375-vuotias Sotkamoni

Muutos Sotkamossa viimeisen 50 vuoden aikana on ollut suuri. Osmo Polvinen muistelee, kuinka 1980-luvulle tultaessa lähdettiin suunnittelemaan erilaisia kehittämishankkeita.

Kunta vietti viime vuonna 375-juhlavuottaan. Olemme saaneet asua ja elää rakennemuutoksen, kehityksen ja rauhan aikaa. Muutos Sotkamossa viimeisen 50 vuoden aikana on ollut valtava.

Tultuani mukaan aivan 1960-luvun lopulla Sotkamo aloitteli omaa kehittymisvaihettaan. Honkapirtin kunnantalo oli vaatimaton ja pieni, hallintokin oli vaatimatonta. Kunnan oma terveyskeskus oli uusi, ja Kainuun keskussairaalan valmistuminen mullisti koko maakunnan sairaalapalveluiden tarjonnan. Tätä ennen moni sotkamolainen oli joutunut turvautumaan Ristijärven kunnansairaalan hoitoon.

Sotkamon kylissä asui yli puolet väestöstä ja oppilaita riitti kouluissa. Väestön maaseudulta alkanut muuttoliike oli todellisuutta. Moni nuori suunnitteli muuttoa etelän tehtaille, osa paremman työpaikan toivossa Ruotsiin. Useimmat muuttajat jäivät sille tielle, vaikka paluumuuttoakin oli. Nähtiin kotiseutu uutena mahdollisuutena.

Sopalan alueen pellot tuottivat eläimille rehua. Asutus keskittyi lähinnä viljamakasiinin ympäristöön. Kirkonkylän keskustaajamassa oli lähinnä omakotitaloja, kauppaliikkeitä ja muutama kahvila. Tunnetuimpia Kemppaisen baarin parlamentti ja linja-autoaseman tupakansavuinen kahvila. Pappilanpelto-Ylikylä edusti jo rakennettua kylää.

Hirvenniemellä lastattiin puuta juniin, vietäväksi jalostettavaksi maailmalle. Hirvenniemen asema oli vilkkaassa käytössä. Tukkuliikkeillä, kuten Keskolla, Pohjanmaalla, Kainuun Osuusliikkeellä ja Osuuskauppa Maakunnalla, oli omat varastomakasiininsa.

Rauramon pellolta Vuokattiin mentäessä oli myös maatiloja. Tenetin uusi kansalaiskoulu oli juuri valmistunut, vierellään Mustolan lastenkoti. Vuokatin suunnalla, aseman ympäristössä oli jo vanhempaa asutusta. Katinkullasta ei ollut tietoakaan ja Vuokatin vaaranrinteet odottivat Urheiluopiston naapurissa tulevaisuuden tekijöitään. Näistä lähtökohdista lähdettiin liikkeelle, kehittämään Sotkamo-Vuokattia.

1970-luku oli rakentamisen aikaa. Valtion lainsäädännön vaikutuksesta kunnalliset palvelut alkoivat nopeasti kehittyä ja monipuolistua. Uusi kunnantalo ja kirjasto valmistuivat. Hajasijoitettu henkilökunta pääsi saman katon alle. Pitkällä maksuajalla edullinen valtion tukema aravalainajärjestelmä antoi mahdollisuuden oman asunnon hankintaan.

Lainoituksen puitteissa rakennettiin myös eläkeläisten, opiskelijoiden ja kunnallisia vuokra-asuntoja. Vilkkaimpana vuonna, taisi olla 1976, kuntaan valmistui kaikkiaan lähes yli kaksisataa asuntoa.

Kun eduskunnassa säädettiin uusi laki, kunnan täytyi perustaa asianomainen lautakunta ja siihen lakisääteiset viranhaltijat. Valtion avustusta saatiin uusien virkojen perustamisiin syrjäseutukunnalle parhaimmillaan jopa 75 prosenttia ja ylikin. Kunnassa oli lauta- ja johtokuntia enimmillään kunnanhallituksen lisäksi lähes parikymmentä. Tarvittavaa rakennusmaata hankittiin kunnalle visiolla "tulevaisuuden tarpeita varten".

Kunnan rooli kehittämisessä oli keskeinen. Hyödynnettiin valtion- ja muiden rahoittajien mukaantuloa. Uusille yrityksille luvattiin, että kunta hankkii maata, kaavoittaa, rakentaa kunnallistekniikan ja järjestää riittävät peruspalvelut. Kunnan takauksiin ei lähdetä. Kun hankkeille on kohtuullinen tuotto ja verotulot lisääntyvät, niin tulevaisuuteen voitiin luottaa.

"Yksityistä rahaa oli tuolloin vielä niukalti. Kunnan pesämunalla rakennettiin muun muassa Hotelli Tulikettu ja Vuokatin Rinteet Oy."

1980-luvulle tultaessa lähdettiin suunnittelemaan erilaisia kehittämishankkeita. Työllisyyden hoitoon perustuvat valtion avustukset ja pitkäaikaiset lainat antoivat turvallisen pohjan. Yksityistä rahaa oli tuolloin vielä niukalti. Kunnan pesämunalla rakennettiin muun muassa Hotelli Tulikettu ja Vuokatin Rinteet Oy.

1990-luku alkoi laman merkeissä. Suomen markka devalvoitui syksyllä 1991 ja arvo muuttui. Katinkullan rakennustyömaa meni lähes viime metreillä rahoittajapankin toimesta nurin. Olin tuolloin eduskunnassa ja ensimmäinen tehtäväni oli Kainuun muiden edustajien kanssa lähteä Skopin herrojen juttusille.

Pitkän kädenväännön jälkeen saatiin hanke lopulta valmiiksi. Katinkullan tulo Vuokattiin on ollut eräänlainen lottovoitto koko Sotkamo-Vuokatin matkailun kehittymiselle.

Alkanut 2000-luku meni kunnan kannalta katsoen hieman läpikäsin. Aikaa meni enemmän muuhun kuin kunnan johtamiseen. Niinpä vuoden 2012 tase painui miinukselle. Kunnanhallitus jouduttiin erottamaan ja valitsemaan tilalle uusi. Keinotekoinen yksipuoluejärjestelmä ei taaskaan toiminut.

Sähkörahat olivat tarpeen. Kiinteistöt tulevat elinkaarensa päähän. Tarvittaisiin jonkinlainen investointiohjelma, ettei kaikki tule yhdellä kertaa, se olisi hyvä pitää mielessä. Vuoden alussa aloittanut hyvinvointialue pohtii tulevaisuuttaan. Yhteistä tahtoa tarvitaan. Maakunnan hallintokokeilu ei löytänyt siihen vastausta.

Osaltani virallinen 375-juhlavuosi meni enemmän arjen askareissa, nykymenoa seuraten. Historiaa tehdään aina ajassa, mutta sitä tulkitaan jälkikäteen.

Osmo Polvinen

Sotkamon kunnanvaltuutettu