Mielipide: Syytä huoleen on – lastensuojelun ongelmat ovat pahentuneet
Julkaistu: 31.1.2023 klo 10:00
Mielipide. Suomi on nykyisin erikoinen maa. Ykkösprioriteetteja vaikuttaisi tällä hetkellä olevan susien suojelu ja ihmisoikeuksista huudetaan suureen ääneen vain translain käsittelyn yhteydessä.
Vähemmän päättäjiä ja kansalaisia näyttäisi kiinnostavan lastensuojelu ja lasten ihmisoikeudet. Olen jonkin aikaa seurannut, millaisen kommenttien määrän saa aikaan Kainuun alueen lehdissä julkaistu uutinen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymälle antamasta vakavasta huomautuksesta huonosti hoidetuista lastensuojelupalveluista.
Yksi kommentti löytyi. Kommentissa ihmeteltiin, että onko sotea enää olemassa.
Lastensuojeluasiat ovat siirtyneet hyvinvointialueelle. Aluevaltuuston kokouksessa 21.11. käsiteltiin aihetta otsikolla "Arvokas ja onnellinen lapsuus Kainuussa – lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2023–2025."
Käytin tässä yhteydessä puheenvuoron varhaisesta puuttumisesta ongelmiin. Puoluetoveri, lastensuojeluasioiden kanssa työurallaan tekemisiin joutunut Terttu Huttu-Juntunen puhui samassa kokouksessa juurisyistä tarkoittaen osittain samaa asiaa.
Lastensuojeluun liittyvien asioiden kanssa olen minäkin työurallani joutunut tekemisiin. Eri näkökulmasta kuin viranomaiset. Olen nähnyt, kuinka alun toisella kymmenellä oleva nuori "huonolle jäljelle " eksyttyään kehittyy päihteitä käyttäväksi ja pikkurötöksiä tehtailevaksi teiniksi ja omaksuu aikuisiällä sekä omalta että yhteiskunnan kannalta kestämättömän elämäntavan.
Jos tämä kaikki on johtunut siitä, ettei elämänsä alussa olevan lapsen ongelmiin ole syystä ja toisesta puututtu ajoissa, maksetaan järjestelmän epäonnistumisesta kohtuuttoman kallis lasku.
Tyypillistä näille tapauksille on ollut se, että silmänsä ovat ummistaneet kaikki, joilla olisi ollut mahdollisuus asioiden kulkuun vaikuttaa.
Sotkamossa lastensuojelun ongelmat ovat olleet jo tiedossa pitkään, vuosikymmenien ajan. Tilanne on vain pahentunut vuosi vuodelta lastensuojeluilmoitusten määrän perusteella. Tuoreimpia tilastoja en löytänyt, mutta edellisen vuosikymmenen loppupuolella 200 ilmoituksen raja ylitettiin vuositasolla reilusti. Se oli enemmän kuin monessa muussa vastaavan kokoisessa kunnassa.
Resurssien puute on vakioselitys ja varmaan todellinen. Eikä tilanne ole helpottumassa lainsäädännön muutoksen myötä vuoden 2024 alussa. Asiakasmäärän mitoitus työntekijää kohden on lainmuutoksen jälkeen 30, nykyisin se on 35.
Näitä eri lastensuojelutapauksia vuosikymmenien aikana seuranneena on usein tullut mieleen, pitäisikö varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnan kiinnittää enemmän huomiota kodin ongelmista kertoviin merkkeihin lasten käytöksessä. Naapureiden kyttääminen on ruma termi, eikä muodissa ole enää entisaikojen malli, jossa "kylä kasvatti" lapset. Eli riekoiluun saattoivat puuttua muutkin kuin omat vanhemmat.
Yksi juurisyy löytyy siitä, että puhutaan herkistä asioista. Muiden asioihin ei puututa, vaikka kerrostalohuoneiston naapurissa seinän läpi kuuluvien äänien perusteella on kyse ihmisten hengestä ja terveydestä.
Lastensuojelun puutteet ovat myös taloudellinen kysymys hyvinvointialueen kannalta. Yksityisiin perhekoteihin lasten ja nuorten sijoittaminen ei ole halpaa lystiä. Eli onko lopulta riittäviin resursseihin ja muihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin satsaaminen edullisempaa kuin näiden toimien laiminlyönneistä lankeava lasku?
Yksi nykyajan tunnusmerkkejä on se, että lasta haluavien avioparien on byrokratian ja tiukkojen säännösten takia vaikeaa saada adoptoitua lasta. Tarkoitan vastakkaista sukupuolta olevia aviopareja. Lapsettomuus on suuri tragedia, kuten on lasten huono kohtelukin. Adoptio olisi kaiken lisäksi yhteiskunnalle muita vaihtoehtoja edullisempi ratkaisu.
Erään televisio-ohjelman otsikkoa vapaasti lainaten syytä huolestumiseen on. Nyt tilanteen vakavuus on havaittu aluehallintovirastossakin.
Pertti Granqvist
aluevaltuutettu, vasemmistoliitto
Kommentit
Jätä kommenttiMyyry
1.2.2023 2:11
Kriisityö, Varhainen puuttuminen ennakolta epävakaaseen perhe-elämään. Vanhemmuuden tukiverkostoja on mm. Vanhempien työllistäminen työnhaku palveluiden avulla. Kun on työtä, on mahdollisuus sitten suunnitella myös mihin tahansa sijoittaa ja mitä harrastaa, Ansiotulo luo myös rauhallisuutta ja perusturvaa perhe- elämään. Päihteettömän elämäntavan omaksuminen on myös tärkeää huomioida. Päihde- ja huume kuntoutukseen pääsy, Ja vapaa-ajan harrastamismshdollisuudet liikuntapaikkojen salivuorojen varaus mahdollisuudet rouvakerhoille ja äijä klubeille luo mielekästä vapaa-ajan harraste mahdollisuuksia, lastenhoito palvelujen saaminen lapsiperheeseen, Ehkäisevä väkivaltatyö ja ensi- ja turvakoti- toiminnan tärkeys on myös muistettava, Neuvola toiminnan palvelut vauvaperheille, Sosiaalinen vertaistuki tulee vanhemmille puhuen, kysymällä , kertomalla ja kuuntelemalla toisilta ihmisiltä perhe-elämän koukeroita ja pulmatilanteista ,kokemusten tuomista esimerkeistä ja tunteista ja mitä millaisesta kun perhe- elämään liittyvästä tilanteesta oppii ja oivaltaa. On huomioitava myös perhe rakenteiden moninaisuus, ydinperheet, yh- huoltajat ja kahden sama sukupuolen perustamia lapsiperheitä ja on adoptiolapsiperheitä ja monikulttuurisia lapsiperheitä. Ja silti tämänaiheiset teemat on säilyneet niissä sosiaalityöntekijöiden kalenterin merkinnöissä, koska näihin asioihin vaikuttaa myös työntekijöiden henkilökemiat, ammattitaito ja salassapitovelvollisuus sekä perheenjäsenten tarkkanäköisyys , huoli ja taito kasvattaa ongelmista pois päin.
Sitten on tärkeää huomioida myös,että henkilökunta saa niitä tärkeitä puuttumisen välineitä työnsä taustalle asiakkuuden kuntoutuselementeiksi, kuten neuvontatyö, Terapia- menetelmien hallintataito esim. NLP tai toimintakokemusmenetelmät, Ratsastusterapia ym.
Supernannyistä on nyt pulaa
31.1.2023 14:42
Surullista luettavaa! Luin tätä juttua siten, että Sotkamossa on yli sata ongelmaperhettä, jotka eivät osaa turvata lastensa kasvua ja kehitystä. Paljonko tällaisia perheitä on koko Kainuussa?
Ulkopuoliset näkevät, että lapsella on ongelmia, lapsi ei voi hyvin. Supernannyille olisi töitä! Ulkoistettu supernanny: varhaiskasvattajat, opettajat, sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu koettavat tukitoimilla ja palveluilla korjata tilannetta, mutta eivät oikein saa otetta ongelmasta ja ratkaisut tuottavat epätyydyttäviä tuloksia. Supernannyjä ei ole tarpeeksi paljon, jotta ennalta ehkäisevä, varhainen ja oikea-aikainen tuki olisi mahdollista kaikille sitä tarvitseville.
Ei syyllistetä lapsia, he ovat kuin tyhjä taulu tänne syntyessään. Vanhemmat ja ympäristö alkavat piirtää tauluun omaa kuvaansa, elämän malleja, arvoja, tapoja, kulttuuriaan, mielipiteitään… kaikki jättää jälkensä, joita toiset kantavat mukanaan koko ikänsä, toiset onnistuvat myöhemmin näkemään menneisyyden voimavarana ja tulkitsevat saaneensa onnellisen lapsuuden.
Maarit
31.1.2023 21:05
Sosiaalityöntekijät ssmoin kuin perhetyöntrkijät varsinkin voisivat olla niitä supernannyjä.. Tai jospa palautetaan kodinhoitajat takaidin perhridrn tueksi kuten aikoinaan.
Juurikin tämän kaiuden supernanny sanoi, että vanhemmat pelkää olla vanhempia, pelkäävät kasvattaa lapsia, näyttää tunteita ja opettaa lapsia kojemaan myös pettymyksiä.
Kannattaisko miettiä missä mentiin vikaan?
Ensimmäisenä tulisi poistaa sana huoli, huoli-ilmoitus. Vaihtaa sanaan voimavara ja lähestyä ongelmaa sitä kautta.
Toinen on kriittinen tarkastelu mistä johtuu niin ilmoitukset ja toimet lasussa, onko ongelma sittenkin siellä nykyisessä rakenteessa. Onhan Suomi jo saanut tuomioita Eu tuomioistuimesta lakien rikkomisesta, juurikin lastensuojelun toimissa.
Kolmantena eikä vähäisenä on myös nämä nimettömät lastensuojeluilmoitukset, kosto ilmoitukset erotapauksissa.
Unohtamatta tätä yksityisten bisnestä, joka onkin luku sinänsä.
Eduskunnassa on muuten Maria Asunnan ja monen muun toimian toimesta järjestetty 2 lastensuojelua käsittelevää iltaa.. ”Suuri lastensuojelu ilta” kannattaa tutustua.
Muropaketistako pätevyys
31.1.2023 12:07
Hyvä Pertti!Todellisia ongelman aiheuttajia kierellään ja hyssytellään.Palaverit ei johda mihinkään muuhun kuin seuraavaan palaveriin ja samaan lähtökohtaan.