Paikallisuutiset

Mestarit ja kisällit -historiakerho

Sotkamo-Seuran ja Salmelan koulun yhteisessä historiakerhossa on tutustuttu syksyn mittaan kotiseututyöhön ja kotiseudun erilaisiin kohteisiin.

Suomen Kotiseutuliitolla on Suomen Kulttuurirahaston tuella kehitetty valtakunnallinen Mestarit ja kisällit -hanke. Liitto julisti keväällä 500 euron avustukset haettavaksi. Sotkamo-Seura haki ja sai avustuksen koululaisten kerhon käynnistämiseen. Koronarajoitukset siirsivät kerhon käynnistymisen syksyyn.

Historiakerho sai alkunsa syyskuussa Salmelan koulun viidesluokkalaisten tutustumiskäynnillä Makasiinimuseolla. Koululaiset olivat kiinnostuneita paikallishistoriasta ja vanhoista esineistä ja niiden tarinoista. Kotiseutuseura ehdotti koululaisille kerhon perustamista ja siitä se käynnistyi.

Kerho toimii Salmelan koulun kerhona ja organisoinnista ja ohjauksesta vastaa Sotkamo-Seuran toimijat.

Historiakerho. Tästä se kaikki alkoi.

Syyskaudella kymmenen viidennen luokan oppilasta osallistui itse nimeämäänsä Historiakerhoon. Kerho kokoontui kahdeksan kertaa.

Ihan jokainen on omien kotikulmiensa mestari. Kerholaiset ovat muun muassa tutustuneet porukalla Makasiinimuseon kokoelmiin, tunneliin ja vinttiin. Syyskuussa nähtiin vanhoja työtapoja museon kyntönäytöksen yhteydessä.

Vuokatinvaaralle tehtiin opastettu retki. Kirkkoa ja kellotornia tutkittiin seurakuntamestari Pentti Moilasen opastuksella.

Sotkamo-lehden toimituksessa saatiin tietoa toimittajan työstä ja lehden valmistamisesta. Pikkujoulun jälkeen kerho jäi talvitauolle.

Kevätkausi käynnistyy aprillipäivänä. Silloin voivat uudetkin tulijat liittyä kerholaisiksi. Ohjelmassa on ainakin tutustuminen Aatoksen rakennukseen ja sen historiaan sekä Antti Chydeniuksen puistoon sekä tutkia, kuka oli Antti Chydenius.

Kotiseuturetki suuntautuu Tervajärven talomuseoon.

Mikä ihmeen kotiseututyö?

Kotiseututyötä on kaikenlainen omia kotikulmia tutkiva, esiin nostava ja fiilistelevä toiminta. Uusiin paikkoihin tutustuminen, oman asuinpaikan historian selvittäminen, tästä hetkestä tiktokkaaminen tai tubettaminen, erilaiset kortteli- tai kyläjuhlat ja vaikka omista juurista räppääminen, voivat kaikki olla kotiseututyötä.

Tästä se kaikki alkoi.

Koulussa historian opetus alkaa viidennellä luokalla, ja monet luokat käyvät sen vuoden aikana myös museolla.

Salmelan koulun viidesluokkalaiset tutustuivat Makasiinimuseoon viime syyskuussa. Vanhat esineet tarinoineen kiinnostivat useita oppilaita. Innostus Historian kerhoon syttyi.

Pitäjämakasiinirakennuksen portailla Urho, Valtteri, Nelli ja Jesper.

Makasiinimuseon näyttelyihin olemme tutustuneet useamman kerran. Pitäjänmakasiinissa mieluisin paikka on siilojen ympäri kiertävä pimeä tunneli.

Pääsimme käymään myös vintillä, joka on tavallisesti suljettu yleisöltä. Kurkistimme luukkujen kansien alle syviin viljasiiloihin. Nyt ne ovat tyhjät. Yli 100 vuotta niissä on säilytetty jyviä.

Ideoimme jo, että haluamme olla mukana järjestämässä ensi syksynä pimeällä museon kummitusiltaa.

Konsta kertoo museolla keksimästään pelistä:

Kun tutustuimme tarkemmin Makasiinimuseon esineisiin, hoksasin, että otan jostain esineistä salaa lähikuvia. Näytin kuvaa toisille ja kysyin, mikä tämä on ja missä se sijaitsee. Toiset kiersivät etsimässä.

Kun joku oli löytänyt esineen, tuli hän sen minulle kertomaan ja kuiskasi esineen nimen. Jokainen sai kuvata ja arvuutella. Tämä oli hauska tapa tutustua esineisiin tarkemmin.

Lähikuvassa kyläsuutarin nahkakenkien pohjien kiinnittämisessä käyttämiä puunauloja.

Lähikuvassa käpälälauta, jota on käytetty kettujen pyynnissä.

Lähikuvassa vanhankirkon tuohesta tehty ehtoollisleipäastia ja kirkon oven lukko 1700-luvun lopulta.

Retki hiijen jäljille

Urho ja Valtteri kertovat:

Kerhossa teimme lokakuun alussa retken Vuokatinvaaralle Hiijen jäljille. Ylhäältä P-paikalta käveltiin ensin alamäkeen kohti pohjoisrinteitä, sitten vähän matkaa länteen.

Ihmettelimme pystysuoraa sileää kivipintaa rosoisen kallion vieressä.

Matkalla tutkimme kallioita. Opas kertoi mannerlaattojen liikkumisesta ja katselimme jääkauden jälkiä kallioissa. Kohta tulimme korkean kalliojyrkänteen juurelle. Siellä on matala, pieni luola. Vieressä on myös kalliojyrkänteen alla lähde. Meistä kerholaisista ei kukaan ollut aikaisemmin tiennyt luolasta mitään.

Mielikuvitus lähti liikkeelle ja suunnittelimme muuttavamme asumaan luolaan. Sähkön puute tuli ongelmaksi. Jatkoimme matkaa vaaran laelle.

Ihmettelimme pystysuoraa sileää kivipintaa rosoisen kallion vieressä. Saimme tietää, että Vuokatin vaarajono on maailman vanhimpia kallioperäalueita ja se on syntynyt kaksi miljardia vuotta sitten. Kova kiviaines on kulunut ja pyöristynyt. Jäljelle on jäänyt kovin kvartsiitti. Kalliopohja on ollut 550 miljoonaa vuotta samanlainen kuin nykyisin.

Nellin kertomaa:

Kun istuimme luolan sisällä, kertoi opas meille tarinan Vuokatinvaaran haltijasta, jolla oli palveluksessaan tontut Kalikka ja Kilikka.

Tontut palvelivat ihmisiä, jos he osasivat kauniisti pyytää. Vaaran juurella asui myös noita. Tämä halusi päästä haltijan saleihin ihastelemaan niiden loistoa, ehkä myös varastelemaan kultaa. Noita aneli Kalikkaa viemään hänet haltijan saleihin.

– Vien sinut. Saat syödäkin siellä, mutta et siunata. Muista se ehto, niin sinun käy hyvin.

He lähtivät ja eteen tuli vaaran jyrkkä seinä. Kohta siihen aukeni kallioportti. Portin takana aukeni ihana sali ja toinenkin, vielä ihanampi. He näkivät saleja, joissa kiilsi kulta, hohti hopea ja oli suuri määrä kulta- ja hopearahoja.

Yhdessä salissa oli katettu pitkä pöytä, joka notkui toinen toistaan herkullisimmista ruuista. Noita näki pöydän ympärillä ihmisiä. Sellaisista hän ei ollut osannut uneksiakaan. Vaatteet hohtivat kultaa ja jalokiviä. Siihen joukkoon Kalikka pyysi noitaa istumaan.

Kaikesta näkemästään kovasti hämmentyneenä noita ei muistanut Kalikan varoitusta, vaan hän siunasi ruokansa. Samassa välähti salama ja paukahti valtaisa jyrähdys ja koko Vuokatinvaara vapisi. Ei ollut enää kultaa, eikä hopeaa, ei jalokiviä, eikä muuta loistoa Vuokatin haltijan saleissa. Kaikkialla oli vain kivilastuja.

Kaukana Vuokatinvaaran saleista noita heräsi. Hän huomasi, että saleista oli jäljellä vain pieni luolan suuaukko.

(Tarinan Kilikasta ja Kalikasta voi lukea kirjasta: Sotkamo – Vuokatin vaarojen pitäjä, ilm. 1964)

Kuvassa sissiluolan reunalla karttoja tutkimassa vasemmalta Urho, Valtteri, Aada, Annika, Kerttu, Konsta, Nelli, ylhäällä Jesper ja edessä Theodor. Kuvasta puuttuu Nita.

Tyttöjen kertomisia:

Vaaran kupeessa Eino Leinon reitin varrella on sissiluola, joka on toiminut vainolaisvahtien tukikohtana Ruotsin vallan aikana vuoteen 1809.

Tutkimme kiveen hakattua tekstiä, mutta emme saaneet siitä selvää. Opas kyllä mainitsi, että sen uskotaan olevan 1800-luvun loppupuolella Vuokatissa retkellä olleiden ylioppilaiden näytelmäseurueen tekemä.

Pojat kuuntelemassa Havukka-ahon ajattelijan (Hannu Väyrynen) juttua tulibasillista.

Pöllylammen nuotiopaikalla Havukka-ahon ajattelija kertoi meille juttuja ja lauloi.

Palatessa pysäköintipaikalle pitkospuita pitkin yritimme kurkkia näkyisikö Hiijen tytärtä. Paremmin hänet ehkä huomaa kuutamoyönä, kun Hiijen neito istuu Vuokatinlammen rannalla hiuksiaan harjaamassa.

Pöllylammella ihmettelimme runsaita jälkiä rahkasammaleen seassa. Meille kerrottiin, että urheilijat harjoittelevat siellä suojuoksua.

Kirkkoon tutustuminen

Seurakuntamestari Pentti Moilasen opastuksella pääsimme tutkimaan 150 vuotta vanhaa kirkkoa. Kiipesimme kellotorniin katselemaan maisemia ja tutkimaan vanhoja kelloja.

Käytössä olevista kirkon kelloista vanhempi on hankittu vuonna 1745 ja valettu uudelleen vuonna 1928.

Isompi kello on vuodelta 1763. Siinä on teksti: " SOTKAMON SEURACUNNAN OMILLA RAHOILLA OSTETTU BORGMESTARIN HERRAN JONAS BELDANIN CAUTTA TOIMITETTU. WALETTU STOCKHOLMISSA JOH.FAHLSTENILDA WUONNA 1763 ."

Kirkon tornin risti on 53 metrin korkeudessa maasta mitattuna.

Kirkon eteisaulassa katselimme edellisen, vanhan kirkon kukkoviiriä.

Ennen pois lähtöä kirkon portailla vielä kuuntelimme, kun seurakuntamestari ohjasi puhelimella kirkon kellot soimaan.

Opastusta lehden toimittamiseen ja tekoon

Päätoimittaja Pekka Lassila kerholaisille, miten Sotkamo-lehti toimitetaan.

Museotonttu Viljami Viljanvartija toivottaa kerholaisten puolesta hyvää joulua kaikille! Tavataan keväällä!

Historiakerholaiset ja ohjaajat ovat koonneet nämä jutut.

Kuvat ovat historiakerholaisten ja ohjaajien ottamia.