Ihmiset

Kolumni: Kuusi vuotta ja kolme kuukautta

Paras ja monipuolisin tapa tutustua uuteen paikkakuntaan on työ paikallislehden toimituksessa.

2 272 päivää on selattu kalenteria eteenpäin siitä, kun 1.11.2016 avasin uutena päätoimittajana Sotkamo-lehden oven Akkoniementie 4:ssä. Asunnon olin käynyt vuokraamassa Sotkamosta pari viikkoa aiemmin.

Asunto- ja mökkitarjouksia olin saanut viisitoista, joista tutustuimme vaimoni kanssa muutamaan. Kahta asuntoa meille näytti Mikkosen Erkki , mutta päädyimme vuokraamaan asunnon Mäkisen Airilta .

Myöhemmin ostimme oman asunnon samasta talosta. Erkistä ja Toini Vinhasta on ollut meille iso apu erilaisissa ompelutöissä. Toini kirjoitti joitakin juttuja Sotkamo-lehteenkin .

Ensimmäisen uutisvinkkini sain Sotkamossa jo asunnonvuokrausreissulla. Laaksolan Jukka tunnisti minut Kainuuntien jalkakäytävällä, ja tuli kertomaan Swimming Club Vuokatin kuukausikisoista.

Lokakuun kisoja en vielä ehtinyt seuraamaan, mutta myöhemmin kävin uimassa oman osuuteni seuran kymmenvuotispäivän maratonuinnissa.

Sotkamon kuulumiset olivat minulle jossain määrin tuttuja jo talvelta 2013–2014, jolloin olin työskennellyt Kainuun Sanomissa ja kiertänyt muissakin Kainuun lehtien toimituksissa.

Ennen Sotkamoon tuloa luin Sotkamo-lehden vuosikertoja niin pitkälle kuin näköislehtiä verkossa riitti. Opiskelin kunnan pöytäkirjoja ja yritin muodostaa käsityksen siitä, mitä paikkakunnalla tapahtuu ja miten asioita hoidetaan.

Paikallistuntemukseni oli aluksi lähinnä luettua kirjaviisautta, mutta muuttui eläväksi Sotkamo-lehden pitkäaikaisen toimittajan Pertti Granqvistin ja monen sotkamolaisen tai Sotkamossa elämäntyönsä tehneen tarinoita kuunnellen. Kaikki mahdolliset taustatiedot ja -näkemykset ovat toimittajalle aina tervetulleita.

Parasta antia toimittajan työssä on se, että pääsee tutustumaan asioihin suoraan uutisten lähteillä.

Työurani alussa pääsin uutiskuvaajana seuraamaan valtiovierailuja ja näkemään läheltä muun muassa eduskunnan ja hallituksen työskentelyä. Lopulta kaikkein kiinnostavinta ja ihmisläheisintä on ollut työ paikallislehdessä. Olen kokenut, että Sotkamo-lehti on lukijoilleen tärkeä.

Aiemmin en ollut työskennellyt Kajaania pienemmällä paikkakunnalla. Toisin kuin pääkaupunkiseudulla tai Tampereella, Sotkamossa uutiset tulivat vastaan myös kadulla ja kauppojen käytävillä, hiihtoladulla tai kävelivät sisään suoraan toimituksen ovesta. Sotkamossa tunsin pian olevani kotona.

Kuuden vuoden aikana olen käsitellyt lehdessä aihepiirejä kaavoituksesta pesäpalloon ja metsänhoidosta kaivostoimintaan, mutta antoisimpia ovat lopulta olleet ne lukuisat kuulemani tarinat, joita en sellaisenaan ole julkaissut, mutta jotka ovat rakentaneet uutisten kivijalkaa.

Nykyaikaa on vaikea ymmärtää, jos ei tunne historiaa. Toisaalta historian ei tarvitse antaa toistaa itseään.

Sotkamossa on eletty viime vuosina vireää ja rohkeasti eteenpäin katsovaa aikaa. Valinta Vuoden elinvoimakunnaksi ei ole pelkkää kohteliaisuutta, vaan seurausta uskosta monella tapaa rikkaan paikkakunnan mahdollisuuksiin.

Koronarajoitusten aika vaikutti koko yhteiskuntaan ja myös paikallislehden toimituksen työhön. Tapahtumat loppuivat, kokoukset siirtyivät nettiin, toimittajat lähetettiin koteihinsa etätöihin eikä ihmisiä voinut tavata.

Pian rajoitusten alettua ilmeni, että tiedottamisen tarve kasvoi. Tarvittiin tietoa muuttuvista rajoituksista, poikkeusjärjestelyistä, tartuntatilanteesta ja rokotuksista. Saimme lehteen värikkäitä terveisiä kotikoulua käyviltä oppilailta ja etätyötä tekeviltä opettajilta.

Vajaan parin vuoden jaksoni Kuhmolaisen päätoimittajana alkoi samaan aikaan koronarajoitusten kanssa. Kosketukseni Kuhmon kaupunkiin jäi koronavuosien vuoksi harmittavan ohueksi. Hoidin tehtävää lähes kokonaan etänä Sotkamosta.

Kuuden vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen Sotkamo-lehti on monella tapaa toisenlainen kuin ennen.

Perheyritys SLP-Kustannus Oy on nyt osa isoa Hilla Group -konsernia. Toimitus on muuttanut Akkoniementieltä parempiin tiloihin Kainuuntien varrelle. Pertti Granqvist on siirtynyt toimittajan työstä eläkkeelle politiikantekijäksi, Mari Heikurasta on sukeutunut paikallislehti Kuhmolaisen päätoimittaja ja minä olen kasvanut siihen ikään, missä voin hakea eläkekorttia.

Taival ensimmäisestä Pohjolan Sanomiin vuonna 1977 kirjoittamastani jutusta ja vuoden 1981 kesävalokuvaajan paikasta sanomalehti Uudessa Suomessa tähän päivään on sisältänyt lähes kaikkia mahdollisia tehtäviä monen eri lehden toimituksessa. Monipuolisin kaikista on ollut tehtävä Sotkamo-lehden päätoimittajana.

Vuokatti News -lehteä tehdessäni olen kirjoittanut Vuokatin ja Sotkamon runsaista liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksista. Ei ihme, että Sotkamo pysyttelee valtakunnan matkailutilastoissa viiden kärjessä.

Edellytykset seuraavan kasvuloikan ottamiseen ovat jo ovella, kunhan kunnalla, maanomistajilla ja yrityksillä riittää yhteistä tahtoa.

Minun seuraava kasvuloikkani suuntautuu ensiksi ladulle ja uinuvia talvipyöräilyreittejä etsimään. Ja kun jäät Nuasjärvestä lähtevät, lasken veneeni vesille ja tutkin karttaa, josko jostain löytyisi suojainen retkisatama tai ranta, minne retkeni suuntaisin.

Kirjoittamista ja valokuvaamista en sentään aio kaikkien näiden vuosien jälkeen jättää.