Torinkylän tapaaminen täytti taas luokat

Torinkylän koululla pidettiin lauantaina koulukokous. Tilaisuus oli tarkoitettu kaikille aikanaan koulua käyneille.

Torinkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja, eli niin sanottu 'kyläpäällikkö' Veijo Korhonen kertoi idean syntyneen puolitoista vuotta sitten pidetyssä vuosikokouksessa.

– Etukäteen ilmoittautui 136 henkilöä, vain toistakymmentä heistä jäi tulematta, Korhonen kertoi.Hän on itsekin koulun entinen oppilas.

– Kun minä olin koulussa, meitä oli noin seitsemänkymmentä oppilasta. Nyt ollaan tuplaten se määrä täällä, joten ilmankos paikat käyvät vähän ahtaaksi.

Kyläpäällikön mukaan kokoukseen oli eniten saapunut ikäluokkia 30-luvulta 70-luvulle asti.

– Eiköhän meillä kaikilla ole kaipuu nuoruuteen ja lapsuuteen, ne muistot ovat tässä rakennuksessa, Korhonen pohti.

– Ne hankalatkin, kun nurkassa on seisty ja arestissa, mutta aika kultaa muistot.

Tapahtuman nuorin osanottaja oli käynyt Torinkylän koulua sen viimeisenä olemassaolovuonna 1994. Vanhin osanottaja oli puolestaan syntynyt vuonna 1928.

– Meille tämä on ainutkertainen tilaisuus. Nuoremmat järjestäköön sitten tulevia kokouksia, Korhonen tuumi.

Koulukokousta järjestämässä oli noin kymmenkunta henkilöä. Talkoilla tehdyn työn lisäksi kyläyhdistys sai materiaaliavustusta kunnalta.

– Vapaaehtoinen kahvimaksu on ovella, pitää heilutella sitä pänikkää että ei tämä ole vielä täysi, Korhonen naureskeli.

Paikalle oli vapaa pääsy. Puheensorina ja iloiset huudahdukset kertoivat tilaisuuden olleen onnistunut.

– Emme mitään rahastuksen tunnelmaa halunneet, tämä henkinen puoli ja muistot ovat tärkeämpiä. Nytkin kuuluu tuolta, että muistatko sen ja tämän, siitä me olemme iloisia, Korhonen totesi silmin nähden tyytyväisenä kokouksen onnistumiseen ja osanottajamäärään.

Torinkylällä laulettiin edelleen toimivan, vanhan harmoonin säestyksellä yhteislauluja.

Leivo, Kesäpäivä Kangasalla ja Kultainen nuoruus herättelivät koulumuistoja.

Nälkämaan laulu kajautettiin komeasti koulun ääriään myöten täynnä olevassa juhlasalissa.

Yleisöä riemastuttu muisteloillaan ja koomisilla esityksillään koulun entinen oppilas vuodelta 1952.

'Jänisahon Eeron' eli Eero Schroderuksen kyläkauppiaskuvaelma irrotti kuulijoista hersyvät naurut.

Esillä oli myös vanhojen kuvien näyttely. Mustavalkoisia luokkakuvia tutkittiin innokkaasti.

Riemukkaita jälleennäkemisen tervehdyksiä oli päässyt kokemaan Tampereelta kokoukseen varta vasten matkustanut, silloisen Kyöstilän, nykyisen Mikkolan talosta kotoisin ollut Maarit Klemetti.

– Kävin tätä koulua 1967-1973. Tämä on aivan ihana tilaisuus. Suuri kiitos järjestäjille, Klemetti kiitteli.

– Täällä on sellaisia tuttuja, joita en ole nähnyt ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen. Tapasin eräänkin ihmisen joka asuu minusta nykyisin 35 kilometrin päässä, täällä tilaisuudessa nyt tavattiin, Klemetti selvitti iloisena.

– Luokkatilat vaikuttavat nyt niin pieniltä. Kun itse oli lapsi, niin portaatkin olivat paljon jyrkemmät ja yläkerta suurempi. Juhlasalikin oli valtavan iso, Klemetti muistelee nauraen.

– Aina kun käyn Sotkamossa, ajan yleensä lenkin koulun vierestä. Olen näyttänyt paikan omille lapsillenikin, nykyisin Tampereella ammattiopistossa hiusalan opettajana työskentelevä Klemetti kertoi.

Mikkolasta on kotoisin myös 1935 syntynyt Esko Klemetti.

Hän kävi Torinkylällä jatkokoulua 40-luvun lopulla.

– Mieleen jäi kun piti laskea eräs korkea mäki vaikka ei olisi millään uskaltanut. Tutisten sen mäen päälle noustiin. Tuulimäen Eeti Kyllönen nousi huipulle, huusi "jälleennäkemisen toivossa", ja laski alas. Nurinhan se vetäisi siitä huolimatta, Esko Klemetti muisteli pilke silmäkulmassa.