Huutokaupoista etsitään löytöjä

Työväentalolla pidettyyn huutokauppaan saapunut väki tarkasteli esineitä ja huonekaluja tarkkaan ennen huutojen alkamista. Kajaanista olivat Sotkamoon löytöjä tekemään tulleet äiti ja tytär Eija ja Elina Heikkinen.

– Lähiseuduilla ei ole pitkään aikaan ollut huutokauppoja, joten heti oli tänne tultava, Elina Heikkinen kertoi.

Naiset kiertävät mielellään huutokauppoja aina tilaisuuden tullen. Keräilyharrastus on tarttunut tyttäreltä myös äitiin.

– Funkkistyyppiset esineet ja huonekalut kiinnostavat, Eija Heikkinen sanoi.

Elina Heikkinen kertoi olevansa kiinnostunut erityisesti rokokoo-tyylisuunnasta.

– Antiikki on kaunista. Kyllähän sitä keräilisi mieluusti enemmänkin jos rikkaampi olisi, hän nauroi.

Elinan tekee löydöt ja Eija-äiti käy huutokisaan, kun käydään taistoa siitä kenen mukaan esineet tilaisuudesta lähtevät. Koriste-esineet kiinnostavat suuria huonekaluja enemmän.

– Pieniä lasiesineistä on tullut huudettua. Kaikki mitä hankitaan tulevat käyttöesineiksi itselle, Eija Heikkinen sanoi.

Heikkiset aikoivat luonnollisesti osallistua myös viikonlopun antiikkimessuille.

Kaksikymmentä vuotta huutokauppa-alalla toiminut Esko Kojonen arveli, etteivät kainuulaiset ole mitään hiljaisia huutajia.

– Alkuun näyttää hiljaiselta, mutta se on normaalia.

Pohojanmaan Antiikin omistaja Kojonen kertoi, että Suomea kierretään ristiin rastiin. Kainuussa tilaisuuksia on harvemmin, Pohjanmaalla huutokauppoja järjestetään usein. Varsinkin oululaiset ovat vilkkaita huutamaan.

– On tiettyjä paikkakuntia missä huutokauppaperinne on pitkä. Sellaisia ovat esimerkiksi Oulu ja Tampere. Eräs henkilö sanoi kerran, että oululainen on aina liikkeellä, jos kyseessä on tulipalo tai huutokauppa, Kojonen tuumasi.

Parhaiten kaupaksi käyvät Kojosen mukaan keräilyesineet ja huonekalut. Suurin ja kallein huudettu kauppatavara on kustantanut satoja tuhansia vanhaa valuuttaa.

– 200 000 markkaa aikoinaan maksanut kaivinkone on jäänyt mieleen, kauppamies muisteli.