Pertin kesäblogi – Kesä ja käärmeet

Soratien keskipaltteelle oiennut käärme näytti letkunpätkältä auton hytistä katsottuna.

Sananmukaisesti maallisen vaelluksensa pään kohdannut käärme ei ollut ensimmäinen, jonka olen syrjäteitä kulkiessani tänä kesänä nähnyt.

Useimmiten kyykäärmeen näkeekin kuolleena kuin elävänä. Tilastoa en ole aiheesta pitänyt, mutta jotenkin nyt tuntuu olevan menossa tavallista parempi käärmevuosi.

Yhden elävän käärmeen olen tämän suven aikana nähnyt. Se luikerteli Suovaarantiellä Honkavaaran risteyksen kohdalla. Ehti onnekseen pois tieltä ennen auton renkaan alle litistymistä.

***

Kuusikymmentäluvun lopussa ja seitsemänkymmentäluvun alussa käärmeitä oli huomattavan paljon. Kerran heinäntekoaikana lypsyltä palatessamme lähti verannon rappusten alta kaksi kyytä.

Ukko seivästi molemmat heinähangolla. Sitten ukko etsi kaksihaaraiset kepit, joihin hän laittoi käärmeet roikkumaan.

Kepit käärmeineen ukko pystytti pihatien risteykseen. Varoitukseksi muille käärmeille.

Käärmeiden tappamista vieroksuville tai edellä kuvattua käytöstä ihmetteleville kerrottakoon kyykäärmeen olevan edelleenkin rauhoittamattoman.

***

Vanhat ihmiset selittivät käärmeiden nousun vaaramaisemiin soiden voimakkaalla ojittamisella.

Totta vai tarua, mutta muutaman vuoden päästä käärmeet katosivat. Tullakseen jälleen uudestaan.

Käärmeiden tiedetään vieroksuvan maan töminää. Olen kuullut väitteen, ettei hevoshakojen ympäristössä olisi käärmeitä. Kuitenkin tiedän useita tapauksia, joissa hevosta on käärme puraissut. Joko ruununrajaan tai turpaan.

Jos tärinäteoria pitää paikkansa, niin käärmeitä ei ole Talvivaarassakaan tai lähialueellakaan.

Ruohottuneet pihat, rauniot, romuläjät ja jyrsijöitä puoleensa vetävät paikat houkuttelevat käärmeitä.

Siilien ja muurahaispesien väitetään puolestaan karkottavan matelijat muille maille.

***

Sipisillä Vilmilän Salon risteyksen luona kerrotaan olevan Matokukkula- nimisen paikan. Siellä on käärmeitä mustanaan kuin Pekka Ruuskan laulussa Rafaelin enkelistä.

Käärmeitä tiedettiin olevan paljon myös Paakissa Kontiomäki-Vuokatti -radan eräällä kallioleikkauksella. Keväällä auringon sulattaessa kalliolle luikertelivat maan matoset koloistaan lämmittelemään.

Käärmeitä lienee ollut kotini ympärilläkin iän kaiken, koska ikänsä tällä seudulla asunut muori kielsi metsään menemisen ilman kumisaappaita.

***

Kaiken tietävän Googlen mukaan Suomessa on viimeksi käärmeen puremaan ihminen kuollut 1984.

Käärme puree noin sataa ihmistä kesän aikana. Tavallisin uhri on pieni poika, joka uteliaisuuttaan menee käärmeen lähelle.

Parkuan Losonvaarassa seikkailtiin 1979 sotaharjoitusten merkeissä.

Traktorimies oli mennyt nyhtäisemään ruohotupon kiviraunion kupeesta puhdistaakseen rasvaisia käsiään.

Käärme oli iskenyt kämmeneen. Siihen aikaan ohjeena oli kiristyssiteen laittaminen. Nyt suositellaan sideharsoa tai ideaalisidettä puremakohdan päälle. Purtu raaja on hyvä lastoittaa vaikka risunpätkää apuna käyttäen.

Lääkärissä on syytä käydä mahdollisimman pian. Olipa sitten jälki pahannäköinen tai ei. Eikä juoksennella eikä hötkyillä.

***

Tämä juttu on sijoitettu kertojasta riippuen joko Savoon tai Pohjanmaalle.

Jutun mukaan paikallinen rapajuoppo oli sammunut kylätien varteen. Nuoret pojat sattuivat tappamaan käärmeen ja laittoivat käärmeen kyljellään makaavan juopon viereen puolen metrin päähän kasvoista.

Juoppo heräsi aikanaan katsoen hetken verran vieressään retkottavaa käärmeen raatoa. Sanoi sitten käärmeelle:

-Nyt sinä Eetenin puutarhuri taesit tokaesta väärää miestä.

Helteistä viikonloppua ja terassikelejä. Älkää polttako nahkaanne ja ajokorttianne.

Pertti